PÄIVÄKIRJA

2005–2009

Me, Taito ja Juha, alettiin miettiä tätä esitystä viisi vuotta sitten. Ensimmäiset muistiinpanot ovat syksyltä 2005. Silloin Juha ajoi muutaman kerran Kanteleelle juttua suunnittelemaan. Hirven ruho kuvattiin marraskuussa. Joulukuussa otettiin myös muutamia valokuvia Taitosta hirvimiehen asussa. Maa ja puut olivat valkoisia. Saatiin kohdeapuraha esityksen suunnittelua varten.

2005 syntyi Taiton ensimmäinen tytär ja Juhan isä kuoli. Milloin Taiton isä kuoli? Taitosta tuli hirvimies isän kuoltua, kun isän itsetekemä kivääri piti saada säästää eikä se onnistunut ilman aselupaa ja metsästystutkintoa.

2006 tehtiin yhdessä yksi toinen esitys.

2007 Juha erosi.

2008 kirjoitettiin muutamia sähköposteja eli suoritettiin varovaista tiedustelua, josko kukaan olisi kiinnostunut esityksestä jossa mitään ei tapahdu. Jotkin tahot olivat kiinnostuneita mutta mitään ei tapahtunut. Kuvakansioon ilmestyi kuva isosta mersu-pakusta.

Talvella 2009 kysyttiin Sisu-autoa sponsoriksi. Toimitusjohtajan kieltävä vastaus tuli seuraavana päivänä. Seuraavalla viikolla luin lehdestä että Sisu-auto oli käynnistänyt yt-neuvottelut. Scania ei vastannut koskaan. Haettiin apurahaa kuorma-auton ostoon Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolta mutta ei saatu. Kirjoitettiin kustannusarvio ja suunniteltiin koko Suomen kattava kiertue. Mitään ei tapahtunut. Alkusyksystä tai loppukesällä Juha päätti että jättää jutun etenemisen Taiton harteille. Taiton toinen tytär syntyi syksyllä, samana päivänä kuin Juha on syntynyt.

14.1.2010 Taito ja Juha tapaavat pohtiakseen mitä on tapahtunut. Onko realistista ajatella että 10 matkaa sinne missä mitään ei tapahdu ensiesitettäisiin marraskuussa Baltic Circle -festivaalilla?

1. päivä 16.8.10

Soitin aamulla Tuija Kokkoselle ja sovin että haemme teltan huomenna neljän maissa. Yritin soittaa myös Taitolle mutta hän ei vastannut.

Taito soitti iltapäivällä autosta matkalla Kuhmosta kotiin. Huominen sopii mutta sitten voi olla vaikeaa.

2. päivä 17.8.10 (4 h)

Taito myöhästyi pari tuntia, tuli ennen kahta. Ajettiin mun asioissa Malmille. Siellä käytiin marketissa ostamassa ensimmäiset eväät jotka syötiin Mersussa Pirkkolan urheilupuiston parkkipaikalla. Käytiin hakemassa Tuijalta teltta ja mun varastosta Hertsikasta rulla kevytpeitettä. Taito heitti mut tavaroineni Vaasankadulle. Päivä pulkassa.

3. päivä 18.8.10 (6 h)

Tänään mun pitäisi liikahtaa Kanteleelle Ilonan kyydissä iltapäivällä. Aamulla kävin ostamassa purjerenkaita, joilla kenties saamme kiinnitettyä kevytpeitteen teltan päälle.

Hyppäsin Ilonan kyytiin kolmelta. Ajettiin lentokentälle hakemaan naapureita jotka tulivat lomalta Sardiniasta. Sieltä Etolaan josta ostin kevytpeitettä 6 m x 10 m. Tultiin Kanteleelle viiden maissa.

Mentiin meijerille. Alettiin pystyttää telttaa. Selvisi että se ei ole 4,8 m x 4,8 m vaan 5 m x 6 m. Saatiin teltta kahdestaan pystyyn. Se on hieno. Toivotaan ettei tänä syksynä sada hirveästi.

Teltan pystytyksen jälkeen käytiin saunassa ja istuttiin autossa ja unelmoitiin.

4. päivä 19.8.10 (5 h)

Herättiin aikaisin. Tultiin autolle yhdeksäksi. Otettiin tunti kuvia. Nyt keitetään kahvia ja aletaan kirjoittaa.

Ollaan kirjoitettu kaksi ja puoli tuntia. Nyt keitettiin tarpeeksi pastaa. Syödään.

5. päivä 24.8.10 (14 h)

7.30-bussi Pasilan asemalle on myöhässä. Kuski pyytää kauniisti että matkustajat soittaisivat bussista poistumishalunsa ajoissa jotta ajolinjoihin ei tarvitse tehdä viime hetken muutoksia. Pasilaan ehdin ajoissa odottamaan junaa.

Mäntsälän juna-asemalla ei ole asemarakennusta ollenkaan.

Taito ja Lempi kaartavat paikalle saman tien. Ajetaan leipomokahvilaan kahville.

Taiton ja Ilonan luona kannetaan Taiton pakuun puusohva, lipasto ja muutama laatikko. Ajetaan meijerille. Puusohva juuttuu portaikon tiukkaan mutkaan. Jyystetään sitä kymmenen minuuttia mutta sohva ei suostu liikkumaan minnekään. Tuodaan se takaisin alas ja yritetään toisinpäin. Irrotetaan mutkasta pari listaa mutta siitä ei ole apua. Takaisin alas ja eikun sohva päreiksi. Mutka taittui nätisti sohva neljässä tai viidessä osassa. Entisaikaan rakennettiin eikä meinattu.

Lounaan jälkeen ajettiin Mersulla teltan luokse. Teltta on hyvässä kunnossa. Istutaan autossa, jutellaan aikataulusta ja budjetista.

6. päivä 25.8.10 (6 h)

Nukuin bussissa. Heräsin seitsemältä vesisateen loirotukseen. Sängyn yläpuolella oleva kattoikkuna vuotaa vain yhdestä kohdasta ja vähän. Lämmitys toimii vain hetken kerrallaan joten yöllä se ei ollut päällä; nyt se ilmeisesti käynnistyi ja alkoi pelittää. Keitin kahvia. Teltta näyttää ikkunan takana lohduttoman märältä. Nuhainen olo.

Eilen illalla katsottiin läppäriltä Mestareiden liigan karsintaa: Sampdoria–Werder Bremen. Bremen kuroi jo hävityn ottelun varsinaisen peliajan lisäajalla jatkoajalle ja siellä voittoon. Hieno matsi.

Tänään jatketaan eilisiä aikataulu- ja budjettikeskusteluja. Odotan Taitoa.

Taito tuli aamiaisleipien kanssa.

Keitetään lisää kahvia. Puhutaan teltan lämmittämisestä. Kodikkuus on kova sana. Päädytään Zipro-valopetrolilämmittimeen. Sitten löydetään 4,2 kW:n kaasukamina, 99 €. Tuntikulutus 100–300 g. Kaasulämmitin kuulemma aiheuttaa enemmän kosteutta. Tuleekohan siitä ongelma teltassa marraskuussa?

7. päivä 14.9.10 (4 h)

Ostin makuupussin. Aion nukkua autossa ensi yön. Nyt odotan Taitoa.

Taito tuli, ja ajettiin Kanteleelle. Ensimmäiseksi tyhjennettiin vanhan asunnon kuisti. Sitten syötiin. Ruuan jälkeen koottiin futon-sohva. Se oli hyvä. Sohvan kokoamisen jälkeen istuttiin tunti sohvalla ja puhuttiin. Myöhemmin katsottiin Mestareiden liigaa, Barcelona-Panathinaikos 5-1, ja Taito kertoi Eeron englanniksi kertoman vitsin kohteliaasta hirvestä suomeksi. Taito lähti nukkumaan ennen matsin loppua.

8. päivä 15.9.10 (24 h)

Aamulla satoi. Purettiin teltta. Levitettiin pohjapressu kuivumaan Taiton talliin, kun ensin oli raivattu sieltä vähän tilaa K-tuolien, saksalaisen pulpetin, hopeanvärisen Mustangin, Volkkari-bussin, Taiton fillarin ja lukuisten laatikoiden ja muovipussien väliin. Siirrettiin myös Taiton metsurinkamat sivuun odottamaan matkaa sinne missä ei tapahdu mitään.

Teltta levitettiin Taiton työhuoneeseen, kun oli ensin siivottu sängyn päältä mikkiständit, kaapelit, irtopatjat, cd-levyt, tyhjät pullot, matkamuistobalalaikka ja tuuba sivuun. Sitten nostettiin sänky seinälle ja viritettiin teltta kuoromikkipuomin ja kahden tavallisen mikkiständin päälle kuivumaan.

Ulkona ei satanut enää kun lähdettiin kylälle syömään ja viemään tyhjiä pulloja kauppaan. Pullojen palautusrahoilla ostettiin illaksi lettutarpeet ja saunakaljat.

Oli alkanut jälleen sataa kun alettiin paistaa lettuja kahdella pannulla. Tänään kokeiltiin mun taikinaa: munia, maitoa, suolaa, jauhoja ja sulatettua voita. Hyviä tuli.

Lettujen jälkeen käytiin pöyhimässä telttaa joka kuivuu hyvin. Sitten luin Helmille Kardemumman kaupungista.

Päätettiin päivä saunomalla ja uimalla ja juomalla kaljaa ja muistelemalla lapsuutta Kuopion Inkilänmäellä ja Saarijärvellä: purkkista, kymmentä tikkua laudalla, kirkonrottaa, neppistä, polttopalloa, jalkkista, lippejä ja pulkkamäkiä, perjantai- ja lauantai-iltoja torilla, imppaamista ja oikeesti villejä poikia.

9. päivä 16.9.10 (4 h)

Heräsin kun Helmi huusi vessassa: "Pyyhkimään!"

Teltta on melkein kuiva eikä haise pahalle. Puhuimme lokakuun kalenterin kuntoon. Ulkona paistaa aurinko.

10. päivä 2.10.10 (10 h)

Tänään lähdetään Näätänmaalle rekvisiitan hakuun. Taito laulaa sitä ennen kaverin isän hautajaisissa. Tavataan Kouvolassa josta ajetaan Kanteleelle, pakataan Mersu ja suunnataan nokka kohti Savoa. Tavoite on päästä yöksi Näätänmaan pihaan.

Pakkaan mukaan makuupussin, otsalampun, työhanskat, taskumatillisen viskiä, tupakat, hammasharjan ja -tahnan, t-paidan ja alushousut, villapuseron ja -sukat, pipon ja lapaset, kirjan, työpäiväkirjan, kynän, äänityslaitteen ja mikin, kameran. Kännykän otan myös ja lompakon.

Tulin Kouvolaan 14.35, Taitoa ei näkynyt joten nousin portaat kahvilaan ja ostin pienen kaljan. Istuin pöytään ja näin Taiton auton. Helpottuneena tajusin että samanlaisia vihreitä Hiaceja on Suomi täynnä.

Kello on 15.10. Luin eilisen Iltalehden ja otin toisen kaljan. Kävin vessassa. Piti pyytää poletti kassalta, ekalla en saanut ovea auki, takaisin kassalle, ja tokalla onnistui. Viereisessä pöydässä istui pitkätukkainen ja -partainen mies täysi, koskematon tuoppi edessään. Hän tuijotti eteensä. Aloin tehdä sudokua.

Taiton luona leikittiin tunti lasten kanssa. Sitten etsittiin mökin avaimia puoli tuntia. Pakattiin auto, tsekattiin öljy ja jäähdytinneste. Takaluukku ei tahtonut mennä kiinni, pitää tarkistaa se kun pysähdytään tankkaamaan. Tankata pitää usein sillä mittari ei toimi eikä Taito ole aivan varma kuinka paljon Mersu löpöä vie eikä myöskään tankin koko ole luotettavasti selvillä. Nyt Taito menee vielä maksamaan autoveron ja sitten lähdetään. Aurinko laskee.

Tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyttiin Heinolan Tähtihovissa ja käytiin kaupassa ostamassa elintarpeita kahdeksi päiväksi: leipää, paprikaa, lenkkimakkaraa, broileripullia, voileipäkinkkua, mätitahnaa, banaaneja, tomaattipyreetä ja paseerattua tomaattia, pastaa, maitoa, voita, juustoa, kurkkua, suolaa, sipulia, basilikaa, munia, siideriä, lonkeroa ja olutta.

Tultiin Näätänmaahan puolenyön jälkeen. Mieletön tähtitaivas.

11. päivä 3.10.10 (24 h)

Herättiin ysiltä. Keitettiin pannukahvit. Tehtiin suunnitelma: keinutuolit, hylly, pöllit. Navetasta löytyi Warpak, Ahlström OY:n keksintö 50-luvulta: vanerinen, hatturasiannäköinen laatikko joka oli tarkoitettu vihannesten tai marjojen säilöntään. Tähän Warpakiin oli säilötty keinutuolinvaate, verho, kolme harjaa, sähköjohdonkiinnikkeitä, loisteputkensytytin ja pienempää sälää. Sitten siirryttiin huonekaluosastolle. Avattiin navetan takaovi ja alettiin koota kokkoa keskelle peltoa: laveri, pinnatuoli, pieni nojatuoli, punainen tv-tuoli, keinutuoli ja lipasto joka hajosi käsiin. Pelastettiin kaksi keinutuolia ja kaksi aurinkotuolia ja löydettiin Taiton lempiruohonleikkuri, jonka Taiton siskonmies oli todennut käyttökelvottomaksi. Tankkasitko kaksitahtibensaa? Taito kysyi. Joo, vastasi mies. No, se on nelitahtikone, ajatteli Taito.

Myöhemmin tehtiin ITE-taidetta. Taito karsi kesällä kaatamastaan koivusta haaruksen. Me kammettiin se suurta kiveä vasten pystyyn, pantiin maitotonkka ja sinkkiämpäri yläpäähän ja oksat käsiksi. Naapurin Esko kurvasi pihaan ja sanoi, että sellanen monumentti.

Illemmalla kokattiin, pelattiin Mastermindia, juotiin olutta, siideriä, lonkeroa ja viskiä ja katottiin Wallanderia.

12. päivä 4.10.10 (24 h)

Herättiin kasilta. Kahvin jälkeen alettiin valmistautua lähtöön: tiskattiin ja siivottiin, karsittiin ja katkottiin kesällä kaadettu koivu halkomittaan - tähän meni kaksi tuntia - ja yritettiin tyhjentää lämminvesivaraaja. Lopuksi pakattiin auto ja tsekattiin öljy ja jäähdytinneste.

Aloitettiin paluumatka parinsadan kilometrin mutkalla Kuopioon. Käytiin Taiton äitiä katsomassa, syötiin ja asennettiin tietokone. Käytiin myös moikkaamassa Taiton äidin kaveria. Viideltä suunnattiin viitostietä kohti etelää.

Alkumatka viihdyttiin pelaamalla Mastermindia ilman pelilautaa. Sitten tuli pimeä. Pysähdyttiin, vaihdettiin auton ajovalojen H1-polttimoiden tilalle tehokkaammat H4-polttimot ja keitettiin kahvit.

Kymmeneltä hyppäsin Lahdessa Helsingin-junaan ja Taito jatkoi kohti Kanteletta.

13. päivä 11.10.10 (6 h)

Seuraavan neljän päivän aikana aiomme pystyttää teltan Kanteleelle, alkaa sisustaa sitä, sommitella auto ja teltta yhteen ja alkaa harjoitella!

Tultiin Kanteleelle puoli kuusi. Nostettiin Taiton kanssa telttakamat Mersuun ja ajettiin auto hollille. Huomenna pystytetään teltta. Mielessä käväisi ajatus kahdesta miehestä märän ja likaisen teltan pystytyspuuhissa ensi-iltapäivänä loskaisessa Tehtaanpuistossa.

Lapsien nukahdettua ja Taiton äidin saatua puhelimitse tietokoneen käynnistämisohjeet siirryttiin Mersuun kirjoitushommiin. Hieman puolenyön jälkeen eli syntymäpäiväni ja Lempin syntymäpäivän puolella saatoimme todeta ensimmäisen käsikirjoituksen valmistuneen. Hyvä me!

14. päivä 12.10.10 (24 h)

Tuulinen päivä. Mutta teltta nousi pystyyn paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Ja se näyttää hyvältä. Kannettiin telttaan myös keinutuolit, kirjahylly, tv-taso ja muutama tuoli. Sitten piti lähteä syömään. Kohisevan Pasi lainasi meille kaasukeittimen. Huomenna kokataan Baltic Circlen väelle teltassa Karjalan-mummon lättyjä.

Lounaan jälkeen Ilona ja Lempi lähtivät 1-vuotisneuvolaan. Taito, Helmi ja minä ajettiin Orimattilaan ostoksille: kaasupatruunoita keittimeen, taikinakulho, paistinlasta, vispilä, sokerikaadin, pergamiinia, vahakangasta, öljylamppu tunnelman luomiseksi, sydänlankaa, valopetrolia, kahvia ja kolme litraa punaviiniä.

Taito paistoi Lempin kutsuille tavallisia lettuja jotka hävisivät kutsuväen nälkäisiin suihin. Opettelin keittämään kahvia talon keittimellä.

Istuin tunnin autossa kirjoittamassa tätä työpäiväkirjaa ja muita juttuja puhtaaksi. Aurinko laski. Nyt lähden katsomaan telkusta Suomi–Unkari -matsia.

Surkean pelin jälkeen pantiin sauna lämpiämään ja mentiin hetkeksi telttaan ihmettelemään öljylamppua. Ulkona satoi kevyttä lunta.

15. päivä 13.10.10 (24 h)

Aamuvoimistelu Lempin kanssa. Sitten ulos ihmettelemään. Kylmä päivä. Ajettiin Taiton työhuoneelle dvd:n tekoon ja scart-adapteria etsimään. Videosta tuli kuusiosainen: Merimatka, Metromatka, Matomatka, Huvimatka, Automatka ja Matka Paratiisiin. (Siinä pitäisi olla kymmenen matkaa!) Adapteria ei löytynyt mutta soitettiin BC:n Mikolle joka lupasi sellaisen tuoda. Tallista napattiin kyytiin televisio, playstation, jalkalamppu, matkailuautokirja ja baarijakkara. Telkkari kumppaneineen istui telttaan mahtavasti!

Taito meni hakemaan Helmiä ja minä jäin vahtimaan nukkuvaa Lempiä. Lempi ei nukkunut pitkään. Taito ja Helmi tulivat ja Taito alkoi väsätä itse pöydässä käärittävää sushia. Sille on myös japanilainen nimi mutten sitä tähän hätään muista. Riisistä tuli al dente ja sitä tuli paljon. Sen sijaan tonnikalamajoneesia oli vähän.

Pantiin teltta kyläilykuosiin: tehtiin lettutaikina, pestiin kahvipannu ja varattiin kahvikupit. BC:n Eva, Karoliina, Mikko ja Jukka pörähtivät pihaan heti neljän jälkeen. Mikko toi paitsi scart-adapterin, myös vaikuttavannäköisen ja -kokoisen scart-jakomasiinan. Keitettiin kahvit ja Taito alkoi paistaa Karjalan-mummon lättyjä. Kahvi oli hyvää ja lätyt menivät kuin kuumille kiville. Se on hyvä sillä esityksessä ei tapahdu mitään. Vieraat kävivät myös katsomassa Mersua ennen kuin lähtivät paluumatkalle pelastussuunnitelmaa miettien.

Päätimme päivän läpimenolla Mersussa. No, oltiin aloitettu läpimeno jo päivällisen päätteeksi ruokasalissa mutta siirryimme Mersuun tilanteen lämmetessä (ja Ilonan siirtyessä katsomaan Grayn anatomiaa telkkarista, jolloin meillä ei ollut enää yleisöä, joten wtf). Aluksi katseltiin Juhan kuvia Virosta. Sitten oikeasti mietittiin esitys kohtaus kohtaukselta läpi ja lopputulema oli ettei vieraille ole sijaa. Riippuu vieraista tietysti. Suostuuko ne meidän tarjoamaan sijaan.

Mersun lämmitysjärjestelmä toimi ensimmäistä kertaa mun läsnäollessa!

16. päivä 14.10.10 (2 h)

Aamulla satoi vettä mutta teltta oli sisältä kuiva. Samoin auto oli kuiva, + 10°. Käytiin kantamassa Taiton työhuoneelta vanhan vuokraisännän jääkaappi toiseen huoneistoon ja Taiton ja Ilonan jääkaappi terassilta työhuoneeseen. Tulin Ilonan kyydissä Helsinkiin.

17. päivä 18.10.10 (2 h)

Tulin Ilonan kyydissä Kanteleelle. Siellä olivat vastassa Taito, lapset ja täytekakku. Oli Ilonan syntymäpäivä. Juotiin kahvit ja syötiin kakkua. Sitten siirryttiin Taiton kanssa pihalle. Loppuviikon myrsky tai joku eläin oli kaatanut teltan. Kammettiin se pystyyn. Pystyssä se ei näyttänyt niin surkealta. Sen jälkeen oli ruoka-aika. Myöhemmin katsottiin telkkarista Casino Royale. Taito ihmetteli miten Bond ei näyttänyt yhtään Roger Moorelta. Jotain oli tapahtunut.

18. päivä 19.10.10 (3 h)

Tänään oli ensimmäinen oikea harjoitus: käveltiin ja juteltiin esitys läpi. Teltassa oli kylmä, iski sormet kohmeeseen. Tuulinen päivä.

19. päivä 1.11.10 (10 h)

Taito poimi mut Mäntsälän asemalta aamulla. Ajettiin ruoka- ja viinikauppaan. Seuraava pysähdys oli puuveistäjä Veikko Räsäsen piha Pukkilan Torpissa. Ostettiin Taiton kainaloonsopiva karhu. Siellä se seisoi viidenkymmenen pienen ja ison karhun keskellä kämmenet ojossa että ottakaa mut.

Taiton luona vietiin karhu telttaan ja ruuat jääkaappiin. Sitten lähdettiin Kohisevaan syömään. Lounaan jälkeen tultiin Taiton työhuoneelle joka oli sunnuntain äänityssession jäljiltä siisti kuin mikä.

Taito soitti ja varasi Orimattilan rengaskaupasta Mersuun renkaat. Ja Eerolle että tulisiko tämä meidän keikalle, esitykseen jossa ei tapahdu mitään, ilmatteeksi soittamaan yhden biisin Taiton kanssa. Minä soitin Kristianin joulupukiksi ensi-iltaan. Nyt jännittää tuleeko sieltä Palsan-pukki kirves kourassa.

20. päivä 2.11.10 (24 h)

Aamulla oltiin reippaita. Aloitettiin päivä läpimenolla eli ohjelmassa oli lättyaamiainen teltassa. Läpimenon aikana havaittiin paljon puutteita joihin yritetään reagoida.

Lounaan jälkeen kiinnitettiin Ilonan työhuoneella hyllyt seinään. Ovia ei voitu asentaa koska saranat olivat kadonneet. Hyllysession jälkeen astuttiin jälleen telttaan.

Nyt teltta oli kylmä ja pimeä. Jätettiin letut väliin ja hypättiin suoraan asiaan. Jotkut asiat maistuivat paremmilta kuin aamulla mutta jotain jäi myös hampaankoloon.

Iltapalaksi oltiin luvattu Helmille lettuja joten niitä myös paistettiin ja syötiin hillon, sinihomejuuston ja suolakurkkujen kera.

Kun illan jalkapallomatsi oli ohi ja kaikki menneet nukkumaan, kuuntelin hiirten rapinaa välikatossa ja yritin kirjoittaa omakuvaa apurahataiteilijana.

21.päivä 3.11.10 (24 h)

Sataa vettä. Teltan lattialla on muutamia lätäköitä. Tein lättytaikinan ja odotan Taitoa. Taito vie lapset hoitoon ja lukee sähköpostit.

Taito tuli ja mentiin läpi. Hyvä meininki.

Yhdeltä ajettiin kylälle, postitettiin paketillinen cd-levyjä ja haettiin lapset.

Sitten etsittiin tunti Mersun avaimia.

Ajettiin Orimattilaan, josta ostettiin puinen harjanvarsi, paristoja, kahden lampun tarpeet, Mersuun peruutusvalot ja uudet renkaat.

Sataa vettä. Pitäisi mennä teltalle nostamaan telkkari autoon ja panemaan autoon lämmitys päälle.

22. päivä 4.11.10 (2 h)

Harmaa ja märkä päivä. Taito meni viemään lapset hoitoon, minä kävelin teltalle. Se oli pystyssä mutta sisältä kuin hauta, kolea, märkä ja pimeä. Mersun ovet olivat lukossa.

Taito tuli ja alettiin puhua käsikirjoitusta läpi. Päädyttiin ajatukseen että tehdään kuunnelma, meillähän on Tehtaanpuistossa viisi päivää aikaa. Työnimi on 10 matkaa sinne missä mitään ei tapahdu, radionovelleja.

23. päivä 7.11.10 (4 h)

Hyppäsin Ilonan kyytiin Tikkurilan asemalla. Ajettiin Kanteleelle. Siellä olivat vastassa Helmi, joka oli juuri keksinyt pahvisen separaattorin, Lempi, jolla oli kakat housussa ja hymy naamassa, ja Taito, joka soitteli kitaraa. Teimme ruokaa ja söimme. Sitten luin Helmille tsaarinpojasta ja kauniista tytöstä joka synnytti kolme kertaa kolme kultaista poikaa.

Mentiin tsekkaamaan teltta ja hakemaan lampputarpeet autosta. Ulkona oli pakkasta, ja teltan liepeet jäässä. Mietittiin oliko alin, kirkkaana etelätaivaalla loistava tähti Jupiter.

24. päivä 8.11.10 (24 h)

Aamu oli kaunis, aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Teltassa oli kylmä. Pantiin paikat kuntoon ja vetäistiin läpi. Läpimenoja pitää tehdä siksi että asiat menevät lihasmuistiin ja tässä jutussa erityisesti siksi että opitaan olemaan.

Taito meni hakemaan lapset, minä alan keittää soppaa.

Ilonan tultua ja illan pimettyä, tehtiin toinen läpimeno. Teltassa oli kylmä, ja meno lievästi rauhatonta.

Illalla käytiin saunassa ja syvennyttiin sääennusteeseen, jonka mukaan Etelä-Suomeen iskee huomenna armoton lumimyräkkä, ja seuraavat viisi päivää sataa vettä.

25. päivä, 9.11.10 (24 h)

Odotetaan lunta.

Lunta ei ole tullut ja on jo pimeä. Tuulee kovasti. Aamulla ajettiin tallille. Taito vaihtoi Mersuun peruutusvalot – nyt ei tarvitse enää pakittaa sokkona. Minä rakensin Mersun kaappiin hyllyt ja korjasin keinutuolin. Kumpikaan kohde ei siedä lähitarkastelua. Sitten kurvattiin Kohisevaan lounaalle, ja Pasin vinkistä löydettiin ilmainen peräkärry.

Takaisin tallille, jossa pantiin viisaat päät yhteen ja mietittiin mitä oikeasti tarvitaan Tehtaanpuistossa viiden päivän aikana. Tämänhetkinen tunne on hyvä.

Tänään luin Helmille kahdestatoista veljestä. Se on pitkä satu, jäi kesken, odottamaan seuraavaa kertaa.

26. päivä 12.11.10 (6 h)

Tänään aloitin matkan sinne missä mitään ei tapahdu kotoa. Matkalla kävin ostamassa tusseja ja odottelin, ehtisinkö saada Villeltä pitkän videopiuhan ennen junan lähtöä. En ehtinyt, vaikka juna lähti laiskasti matkaan kymmenen minuuttia myöhässä.

Mäntsälässä käytiin Rautiasta ostamassa moppi jonka olisi saanut Robbarista vitosta halvemmalla. Robbarista ostettiin mopille ämpäri ja kaasupatruunoita lieteen.

Kanteleella syötiin Ilonan pastaa. Sitten luin kahdentoista veljeksen sadun loppuun. Neuvokkaasta Iivanasta tuli happy endiksi tsaari.

Helmin nukahdettua kommentoimme BC:n tarjoamaa sopimusta ja vastasimme turvallisuusmeiliin.

Ulkona sataa. Teltassa oli märkää ja pimeää.

27. päivä 13.11.10 (24 h)

Heräsin aamulla veden loirotukseen, mutta teltta ei näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Moppasin lattialta viisi litraa vettä. Sitten lähdettiin hakemaan peräkärryä.

Ennen läpimenoa Taito paistoi 50 minuuttia lettuja ja pääsi alfa-aalloille. Yhteen seitsemän letun pannuun menee kolme minuuttia. Tunnissa paistaa 140 lettua. Ja taikinaa jäi vielä litra jäljelle. Kolmen litran taikina lienee liioittelua.

Läpimenon aikana satoi kaatamalla. Ajauduin lievään masennukseen. Taito oli rauhallinen.

Päivälliseksi tehtiin porkkanatsatsikia, guacamolea, uuniperunoita, karjalanpaistia, jälkiruuaksi sata lettua ja macaroneja. Luettuani Helmille karjalaisen version Tuhkimosta ja Taiton nukutettua Lempin

panimme hösseliksi: kamat kasaan peräkärryyn ja Mersuun ja teltta ynnä lattiapressu kuivumaan. Tihuuttaa.

28. päivä 14.11.10 (4 h)

Aloitimme isänpäivän pöyhimällä telttaa joka oli kuivunut hienosti. Suunnitelma: Taiton ja perheen kyydillä Porvooseen josta bussilla Helsinkiin.

Kotona taitoin Vihkon ihmisille jaettavaan kuntoon. Se oli tavanomainen palikkatesti, josta taisin selvitä.

29. päivä 15.11.10

Aamulla jatkoin taittohommia, nyt Bookletin kimpussa. Sitten Yliopistopainoon kopioimaan. Selvisi että tavalliset A4-printit olisivat riittäneet: kopiokoneet ovat niin älykkäitä että vihkon luominen luontuu niiltä tuosta vain. Ensimmäinen kokeiluni meni joka tapauksessa väärinpäin. Toinen testi kantoi hedelmää. Jonkin ajan kuluttua väsyin kopiokoneen temppuiluun ja vaihdoin toimivaan koneeseen. Kahden tunnin hedelmänä kannoin ovesta ulos 80 vihkosta ja 20 bookletia.

Olin loistavasti aikataulussa kun takaisku tuli kulman takaa: kello viiden Linda Line oli peruttu. En pääse Kajan ensi-iltaan.

30. päivä 16.11.10 (24 h)

Huonosti nukutun yön jälkeen aamu on helpotus. Hyppään kasseineni täyteen 58:iin, jossa äitinsä ja veljensä jaloissa istuva pikkuinen tyttö hokee koko matkan Pasilan asemalle itkunsekaista mantraa josta erotan sanat äiti ja päälle. Niiden välissä on kolme kummallista sanaa. Juna on myös täysi mutta hiljainen.

Taito oli jo käynyt hakemassa kaasupullot. Ajoimme siis ruoka- ja viiniostoksille – keitto- ja lettutarpeita, punaviiniä ja glühweinia. Sitten pakattiin teltta ja muu pienempi sälä.

Lounaan jälkeen leikittiin hetki lasten kanssa. Takaisin pakkaushommiin päästiin vielä valoisan aikaan. Nyt on päivällisaika ja pimeää mutta mersu ja peräkärry odottavat pihassa valmiina huomisaamuun. Tämän illan suunnitelmiin kuuluu sauna, jee! Käytiin myös uimassa, karaistumassa kylmässä altaassa, jee!

31. päivä 17.11.10 (24 h)

Ensi-ilta-aamu on äreähkö. Kun pääsen ulos, helpottaa. Auringonnousu, vaikka ilman aurinkoakin, valkeneminen, on kaunis. Istun autossa odottamassa Taitoa.

Lähdemme Kanteleelta 8.10. Matkalla käytiin Taiton studiolta kuminauhoja ja Siwasta lakritsia. Helsinkiin tultiin 9.45.

Mikko, Janne, Anton ja Koomikko odottivat jo meitä. Pantiin teltta pystyyn ja sitten jäätiin odottelemaan penkkejä ja pattereita ja muuta. Odotellessa juotiin Antonin ja Koomikon kanssa kahvit. Auto tuli, ja pantiin teltta kuntoon. Siellä on lämmin vaikka tuuli on paljon viileämpi kuin Kanteleella.

Aika juoksi. Hyde kävi banderollin kiinnityshommissa ja Sanyi tupakanhakureissulla. Keitin hapankaalisoppaa jota syötiin hyvällä ruokahalulla kahden kesken Taiton kaa.

Taito teki lettutaikinan ja alkoi paistaa niitä. Kristian tuli. Ja ensimmäiset oikeat katsojat. Minä keittelin kahvia autossa ja tulin telttaan vasta kymmenen minuuttia ennen alkua. Silloin suurin osa yleisöstä oli jo paikalla. Sitä oli parikymmentä, kolmasosa ulkomaalaisia.

Alku oli kiireinen mutta sitten asettui. Alku pitää fiksata ei-aluksi, että esitykseen liu'utaan, että se ei ala merkistä. Aivan alussa kaksi poikaa

kävi katsomassa telttaa ja annettiin niille lettuja. Yleisön nähdessään pojat pakenivat paikalta.

Esityksestä jäi hyvä, rauhallinen olo. Apurahataidetta.

Siivottiin Taiton kaa paikat ja nyt istutaan autossa ensi-iltabileissä, kahden kesken, minä kirjoitan tätä ja T surffaa netissä.

32. päivä 18.11.10 (24 h)

Tänään herättiin 7.30. Teltta näytti surkealta auton ikkunasta: räntä oli painanut sen kuopalle. Siispä ylös ja telttaan teltan kattoa hakkaamaan. Saatiin räntä alas. Kiristettiin narut ja a vot: teltta oli jälleen ryhdissään.

Kävin kaupassa ostamassa piimää, maitoa, munia, öljyä, lakuja, leipää ja pullaa. Kun tulin takaisin autolle, Eva oli tullut moikkaamaan meitä. Joimme pullakahvit.

Yhdeltä Taito lähti Myyrmäkeen lapsia hoitamaan. Minä jäin hoitamaan autoa ja telttaa. Iltapäivän pötköttelin autossa katsellen veden jäätymistä kattoikkunan päällä ja kuunnellen Keith Jarrettia.

Esitykseen tuli kymmenen katsojaa. Esitys oli relampi kuin enskari. Pitää vain luottaa rauhaan. Olla. Alessandro näpsi kuvia itsestään ja muista. Sauli oli pukkina, ja sai palkaksi Golden Showerin.

33. päivä 19.11.10 (24 h)

Minä olen petturi. Heräsin aamulla omasta sängystä oman kullan kainalosta. Pääsin kuitenkin liikkeelle varhain. Matkalla kävin kopioimassa lisää englanninkielisiä ohjelmavihkosia. Tulin teltalle 10.30.

Lounaaksi syötiin pennepestoa ja hapankaalia, punaviiniä palanpainikkeeksi. Jälkiruuaksi Hyden runoja. Girilal tuli kello viiden kahville. Puhuttiin tietokoneista. Nothing is enough.

Esitys oli ok. Minä olen orava, jos alan pomppia liikaa, esitykseen voi tulla turhia kuoppia. Taito on vakaa. Yleisöä oli noin 20, puolet ulkomaalaisia tuottajia, puolet kantaväkeä. Positiivinen porukka. Hyde oli pukki.

Rauhaa rauhaa, peace, man, that is to say.

Kaja jäi joksikin aikaa juttelemaan, sitten siivottiin teltta, sitten tuli Pietu jonka kanssa röpöteltiin ja pelattiin Mastermindia puoli kolmeen.

34. päivä 20.11.10 (24 h)

Herättiin ysiltä. Noustiin kympiltä. Teltta oli valkoinen mutta kuiva. Nyt odotan Taitoa aamiaisvoisarvien kera. Kahvi on valmista. Voisarvet olivat kuivia. Kahvi oli hyvää.

Sataa räntää. Kävin ostamassa öljyä, jauhoja, munia, piimää ja maitoa eli normaalin päiväannoksemme. Ollessani kaupassa Abdin isoveli kävi autossa ja kysyi Taitolta, miksi auto näyttää ulkoa niin pieneltä mutta on sisältä niin iso ja mitä mallia pleikkarimme on ja mitä pelejä meillä on.

Lounaaksi syötiin pizzaa. Taitolle perhepizza: pekonia, salamia, paistettu muna, ananasta ja valkosipulia. Mulle normaali: fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, jalopenosiivuja ja valkosipulia. Koska joimme yöllä kaiken viinin, joimme nyt Dr. Pepperiä, ehkä maailman parasta limsaa. Jälkiruuaksi katsottiin Kunniattomat paskiaiset.

Viideltä saatiin vieraiksi Eero ja Anna. Taito keitti vahvat sumpit. Oli myös mustikkapiirakkaa. Kun Pär tuli maksamaan Taitolta torstai-iltana ostamansa levyt, piirakka oli loppu. Sitten tuli Taisto, joka ei halunnut kahvia vaan liput huomiseen esitykseen. Nyt Taito ja Eero soittavat teltassa ja minä istun autossa keittämässä kahvia.

Esitys oli hyvä. Taito sanoi oloansa rauhattomaksi mikä johtui ehkä siitä että hänen piti soittaa Eeron kanssa ja siitä että olimme antaneet Eerolle luvan hypätä sinne tänne valokuvia näpsien. Ihmisiä oli yli kaksikymmentä. Lettuja jäi muutama, kahvia yksi termos. Teetä ei

halunnut kukaan. Kaja kutoi esityksen aikana kolme sukkaa jotka lahjoitimme kolmelle naiselle. Henriikka oli pukkina.

Illalla pääsimme klubille israelilaisten vapaaehtoisten tultua vahtimaan autoa. Klubilla Taito kävi suihkussa ja jutteli Allun kanssa kaksi tuntia. Minä istuin sohvalla Kaja kainalossa ja otin vastaan ihmisiä. Oli jees.

Tultiin nukkumaan kolmelta. Kaja nukkui meidän kanssa. Sekin oli jees.

35. päivä 21.11.10 (24 h)

Herättiin kympiltä. Syötiin aamiaista. Saatoin Kajan ratikalle. Pantiin teltta kuntoon. Tiskattiin. Kirjoitettiin rider. Thomas tuli käymään kahdelta. Keitettiin kahvit ja juteltiin. Taiton lauluoppilas Anssi tuli kolmelta laulutunnille telttaan. Nyt alan keittää pastaa. Girilal ja Pekko tulivat sopivasti syömään. Terolta tuli viesti ettei pääse tulemaan koska Karolinan äiti on kylässä.

Kirjoitin riderin vihkoon iltaa varten.

Heikki tuli. Kertasimme joulupukin tehtävät. Keitettiin kahvit ja tehtiin taikina. Taito alkoi paistaa lettuja. Ihmisiä alkoi tulla. Jälleen jono teltan ulkopuolelle. Lopulta kolme istui maassa mutta yhteisöllinen tunnelma muodostui taas. Ulkomaalaisia oli vain kaksi joten esitys vedettiin pääosin suomeksi.

3/4-äijä lauloi kauniin laulun. Heikki oli isoääninen pukki, joka laulatti ihmisiä. Ihmiset eivät halunneet lähteä pois.

Pantiin teltta kasaan ja vietiin se kuivumaan Puoli-Q:hun. Girilal soitti ettei Mersussa ole sähköjä ja ettei se lähde käyntiin. Ajoin takaisin Tehtaanpuistoon, ja annettiin Mersulle sähköä jotta äijät pääsivät liikkeelle.

Meidän sähkönkulutus viideltä päivältä oli noin 16 kW x 80 h + 6 kw x 40 h = 1280 kWh + 240 kWh = 1520 kWh.

36. päivä 26.11.10

Vein Tuijalle teltan takaisin. Olin nolo sillä olimme unohtaneet kutsua Tuijan esitystä katsomaan.

37. päivä 30.11.10

Taito oli saanut laskettua menonsa vaikka epäilikin ettei ollut löytänyt kaikkia kuitteja. Räknäsin meidän menot yhteen ja kirjoitin BC:lle laskun. Työn paras osa!

38. päivä 14.12.10

Kirjoitin BC:n Karoliinalle seuraavan viestin:

Moi, Karoliina,

sori että tämä on kestänyt, olen odotellut Taiton reaktiota mutta sitä ei ole tullut. Mun osaltani voin ilmoittaa burkha-improni seuraavasti:

Teoksen nimi: After midnight massage Säveltäjä: Juha Valkeapää Esitystapa: EV

Kesto: 5 min

Voisitko sinä täyttää sen lomakkeeseen ja toimittaa lomakkeen eteenpäin?

Jouluu! J

39. päivä 26.1.2011

Hei, joku haluaa meidät keikalle! Taisto Suomeen Kajaanin runoviikolle ja Tilmann Saksaan Münchenin Spielart-festivaalille!

Taiston kanssa asia on sillä tolalla että pitäisi tavata runoviikon tuottaja ja puhua asiasta oikeasti. Mutta Taisto oli maininnut meidät lehdistötilaisuudessa. Kainuun Sanomista saattoi lukea että ohjelmistossa on meidän teos Kymmenen tarinaa paikasta, jota ei ole.

Tilmann lähestyi eilen sähköpostitse. Nyt vastasin viestillä jossa tähdensin haluamme ajaa Müncheniin Mersulla. Lentokoneversio tuntuu ohuelta, lehdettömältä oksalta. No, ootellaan mitä metsä vastaa.

40. päivä 11.2.11

Oi, meitä halutaan keikalle myös Riikaan ja Oldenburgiin. Thomas Oldenburgin PAZZ-festivaalilta kirjoittaa että päästäänkö tsekkaamaan paikka ja ihmiset huhtikuun alussa. Lähetän viestin edelleen Taitolle. Taidetaan puhua puhelimessakin ja Taito lupaa soittaa seuraavana päivänä. Mitään ei kuulu. Thomas kirjoittaa uudelleen. Tänään vastasin että anteeksi ettemme ole vastanneet eikä tämäkään kirje mikään vastaus ole. Minä itse haluaisin viettää kyseisen, kahden kolmiviikkoisen reissun välisen viikonlopun poikieni kanssa enkä ole kuullut Taiton kantaa. Kattellaan.

41. päivä 17.2.11

Puhuttiin tänään Skypessä Taiton kanssa. Palkkaa ei tule hetkellä mistään. Toteutuessaan syksyksi puhuttu Vaasan-keikka vaatii hulluna työtä ja se on Vaasassa. Auto ei käynnisty. Minä ajattelen itsekkäästi vain meidän keikkojamme ja vähät välitän muusta; empatiaa ei juuri heru.

Illalla luen Douglas Kahnin äänen historiaa taiteessa. Kahn puhuu paljon John Cagesta ja cageläisestä hiljaisuudesta. 40-luvulla Cage luki Jungia: ”We are always surprised by the fact that something comes out of what we call ‘nothing’.”

Ja Kahn antaa Jungin jatkaa:

One must be able to let things happen. I have learned from the East what it means by the phrase ”Wu wei”: namely, not-doing, letting be, which is quite different from doing nothing. Some Occidentals, also, have known what this not-doing means; for instance, Meister Eckhart, who speaks of ”sich-lassen,” to let oneself be.

Joopati joo.

42. päivä 7.3.11

Puhuttiin tänään puhelimessa. Taito oli ajamassa Kuhmosta kotiin – tuollainen tuhannen kilometrin päiväreissu. Puhelun päätös: ajetaan leveällä rintamalla ja katsotaan mitä jää käteen ja mihin oikeasti kyetään.

Ilmoitettiin PAZZin Thomasille että joo, voidaan tulla, pe-aamuna sinne ja su-aamuna takaisin. Siitä on kaksi viikkoa. Mitään ei ole tapahtunut. Thomas taitaa olla meidän jutun sukuinen kaveri.

Perjantaina saatiin postia Wienistä, brutin Thomasilta. Keikkakysely tammi-helmikuuksi. En ole ikinä ollut Itävallassa keikalla. Pääsenköhän nyt?

43. päivä 14.3.11

Loppuviikosta lähetin Taitolle kolme meiliä: Riiasta halutaan varmistaa päivät; Oldenburgin-lennot pitäisi ostaa; Wienin-Thomasin meiliin voisi vastata. Perjantaina puhuttiin Skypessä. Taito oli kotona sairaan lapsen kanssa mutta lupasi vilkaista meilit lauantaina. Nyt on maanantai. Mitään ei ole tapahtunut.

44. päivä 17.3.11

Olen työskennellyt virolaisen koreografin kanssa Essenissä kahdeksan päivää. Joka päivä olemme puhuneet kymmenestä kuuteen. Olemme puhuneet kahdeksassa päivässä 64 tuntia. Mitä on tapahtunut? Huimaa.

Tänä aamuna skypetettiin Taiton kanssa. Lapset olivat hoidossa. Puhuttiin Kajaanin-keikasta ja sovittiin Mersun-kunnostuspäivät kesäkuun alkuun. Puhuttiin Riiasta mutta se jäi vielä ilmaan. Puhuttiin Wienistä, ja kirjoitin brutin Thomasille meilin. Sovittiin myös Oldenburgin-matkan detaljit, ja iltapäivällä liput kopsahtivat inboxiini. Joskus kahteenkymmeneen minuuttiin mahtuu paljon asioita.

45. päivä 1.4.11

Saavuimme kuuden tunnin matkustamisen jälkeen Oldenburgiin. Ensimmäiseksi meille kerrottiin että festivaalipomolle ei kannata soittaa koska hän oli hukannut puhelimensa. Ulkona yrittää paistaa aurinko.

Mentiin puoli kolmeksi teatterille. Meiltä pyydettiin kovasti anteeksi, koska läpimenoa ei olisi, mutta että illalla olisi esitys kello kahdeksan. Paikalle tuli toinen nuori mies joka ehdotti että menisimme elokuviin, Wim Wendersin Pina alkaisi naapurissa kolmen vartin kuluttua. Käveltiin naapuriin ja ostettiin liput. Sitten istuttiin ulkona puoli tuntia. Otettiin muutama valokuva, poltettiin tupakkaa ja katseltiin ihmisiä.

Illalla nähtiin esitys The Best Sex I’ve Ever Had. Siinä kymmenen 66– 80-vuotiasta ihmistä kertoi meille elämänsä parhaan seksikokemuksen. Kasikymppisen Dorothyn paras kokemus oli vibraattorin kanssa 79-vuotiaana. Illan juonsi 15-vuotias Thomas joka sanoi olevansa neitsyt.

46. päivä 2.4.11

Aamulla hotellin aamiaispöydässä haukuttiin Todellisuuden tutkimuskeskusta. Viereisessä pöydässä jutteli festarijohtajan kanssa Pekko Todellisuuden tutkimuskeskuksesta. Emme tunteneet Pekkoa. Käteltyämme sanoimme juuri keskustelleemme Todellisuuden tutkimuskeskuksesta. Pekko siirtyi meidän pöytään.

Yhdeltätoista ohjelmassa oli Breakfast. Minglattiin pöydästä toiseen ja juteltiin monien ihmisten kanssa. Sitten alettiin katsastaa teltalle paikkaa. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi valikoitui parkkipaikka kivenheiton päässä festarikeskuksesta. Keskuksen pihaan nousee konttikylä. Toinen vaihtoehto on suojainen soppi konttikylän takana.

Iltapäivä oltiin turistia. Taito osti lelukaupasta pitkän pohdinnan jälkeen kolmelle naiselleen George-nimisen nallen jonka korvassa luki Made in Germany. Alkuillasta istuimme kolmestaan, Taito, George ja minä, Schlossgartenin lämmössä pari tuntia, mitään tekemättä. Aika pysähtyi.

47. päivä 17.4.11

Tänä aamuna katsoin peiliin ja näin keski-ikäisen porvarin. Myöhemmin illalla tuli iso jytky. Nyt odotellaan mitä tapahtuu.

Taito oli yöllä, jo maanantain puolella, lähettänyt kuvan itsestään Mersun takapenkillä, kevätajelulla Kanteleelta Seinäjoelle.

48. päivä 1.5.11

Homo Novuksen Laura kirjoitti meille kolme kuukautta sitten ja kysyi keikalle Riikaan syyskuussa. Kaksi päivää sitten perjantaina Taito sanoi että joo, mennään! Perjantaina Taito oli saanut myös varmistuksen kolmivuotiselle pestilleen kansanmusiikkiosaston jatkotutkintoassarina. Tänään hahmottelin Taitolle marraskuisen Münchenin-keikan aikataulua. Kahtellaan.

49. päivä 20.5.11

Leikkasin talven aikana kuvaamiani matkoja sinne missä mitään ei tapahdu. Ne ovat lyhyitä videopätkiä. Tuntuu että jommankumman kahdesta kriteeristä on täytyttävä: joko videon pitää kuvata oikeasti matkaa sinne missä mitään ei tapahdu tai sen pitää olla täynnä odotusta että kohta, aivan pian jotakin alkaa tapahtua. äh, en tiedä, luulen että yksinkertaisesti kaunis kuva lunastaa paikkansa missä vain.

50. päivä 1.6.11

Tänään järjestämme tavarat Runoviikon-keikkaa varten. Ajoin aamubussilla Porvooseen josta Jarmon kyydissä Kanteleelle. Nyt odotan että Taito saa toiseen projektiin liittyvän Skype-palaverinsa päätökseen.

Odotus venyi joten lähdin kellariin autotalliin lajittelemaan rekvisiittaamme. Valkoinen keinutuoli oli kokenut kovia. Kahvikupit ja paistinpannun sisältävää muovilaatikkoa ei ollut avattu sitten marraskuun jolloin viimeisen Baltic Circlen -esityksen likaamat astiat oli sinne pakattu. Pesin kupit ja pannun. Taito tuli alas ja muisti että kahvipannussa on varmaan porot sisällä. Oli.

Siirsimme tavarat Hiacella Mersun luokse. Pakkasimme Mersun ja liimasimme valkoisen keinutuolin. Esityksessä nähdään kestääkö se istumista. Vaihdoimme Mersun sivupeilin mutta tööttiä emme osanneet pikaisesti korjata. Taiton pitää muistaa hakea joulupukin tamineet

naapurista. Kajaanissa nähdään, huusimme hyvästiksi kun hyppäsin Ilonan autoon kohti Helsinkiä.

51. päivä 7.7.11

Ajoin aamulla taksilla Pasilan asemalle jossa hyppäsin Kajaanin-junaan. Konduktööri kertoi iloisesti hymyillen että istuimen käsinojassa tarjolla oleva radio ei ole ollut käytössä enää pitkään aikaan, koska ”ihmisillä on niitä omia vehkeitä”. Mullakin on laukut täynnä omia vehkeitä mutta radiota niillä ei voi kuunnella.

Pitää miettiä ”Omakuva apurahataiteilijana” uusiksi sillä en ole enää sellainen enkä lähitulevaisuudessa sellaiseksi tule; Näyttämötaidetoimikunnan kielteinen päätös odotti eilen illalla eteisen lattialla kotiin tullessa. Hakemukseni oikeaan yläkulmaan oli kirjoitettu ”MUU”.

Taito soitti kymmenen maissa Kostamuksesta ja sanoi olevansa Kajaanissa iltapäivällä. Minä saavuin teltalle kolmen maissa. Se oli korkea kota Pietari Brahen patsaan vieressä. Taito soitti kuudelta, sanoi olevansa viidenkymmenen kilometrin päässä ja kehotti minua hakemaan itselleni pitsan. Näin tein.

Taito tuli seiskalta. Hikisenä ja nääntyneenä mutta iloisena. Ihmeteltiin telttaa. Käytiin kaupasta ilta- ja aamupalaa. Järjesteltiin telttaa. Se näyttää hyvältä. Nyt mietitään mentäiskö uimaan.

52. päivä 8.7.11, 6. esitys

Herättiin autossa ysiltä, oli hyvä nukkua. Kahvia, Pekka Heikkisen setsuuria ja Kaesan riisipiirakoita.

Kaupasta lettutarpeet, lakana ja Taitolle hiusharja. Vietnamilaiset tulivat puolenpäivän maissa Sommelosta Niemisen pariskunnan saattelemina. Sovimme esityksen detaljit: ensin runolaulua ja sitten triosoitantaa haikeasta pillistä kesäkurpitsapillin kautta iloisiin

bambuputkiin. Pohjois-Vietnamilainen muong-heimoon kuuluva runolaulaja oli runolaulaja seitsemännessä polvessa joka parhaillaan opetti taitoa pojalleen.

Taiton äiti siirrettiin tänään Kuopion yliopistolllisen sairaalan suljetulle dementiaosastolle.

Esitys oli ok. Teltta oli valoisa, katsojia kolmisenkymmentä. Kuuma iltapäivä söi suurimmat pannukakku- ja kahvihalut. Mutta me emme kiirustaneet vaan osasimme kulkea hitaasti ja ottaa aikaa. Esityksen jälkeen ihmiset vierailivat Mersussa.

Sitten laiskotti ja olo oli tahmea. Siivoiltiin vähän, tiskattiin ja mentiin uimaan. Uinnin jälkeen käytiin syömässä ja nyt katsotaan Bella Blockia. Autossa on lämmin, ilma ei liiku.

53. päivä 9.7.11, 7. esitys

Taito nukahti puolenyön jälkeen, minä katsoin leffan loppuun. Heräsin kuuden jälkeen. Taito nukkui. Sitten kuulin jonkun kokeilevan auton ovea, kello oli 9 ja vietnamilaiset olivat jo työn touhussa ulkona. Eikun ylös ja teltta auki. Joku oli ilmeisesti yöpynyt teltassa: taljoista oli tehty nurmikolle peti jossa oli selvästi nukuttu. Mutta yövieras oli ollut siisti, mitään ei ollut rikottu ja oven vetoketju oli suljettu lähtiessä. Aamukahvi ja ulos.

Vietnamilaiset esiintyivät teltassa 12:lta ja myivät sen jälkeen soittimensa ennen kuin lähtivät paluumatkalle kohti Kaakkois-Aasiaa. Sain lahjaksi pitkänhuilun ja Taito rytmiputken, molemmat bambua.

Eilisen kuumuuden viisastuttamina päätimme lisätä menuuseen veden. Lettuja paistui eilistä tahtia. Päivän yleisin ajoneuvo oli hälytysajoneuvo jonka bongasimme naapurustosta kymmenkunta kertaa.

Yleisön oli vähän, viitisentoista, mutta esitys oli rauhallisempi kuin eilen. Juttelimme ihmisten kanssa enemmän. Ulkomailla smalltalkia ei

varmaan synny yhtä helposti. Esityksen jälkeen ihmiset vierailivat Mersussa ja ostivat Taiton levyjä.

Runoviikon miehet odottivat malttamattomina teltan purkamista. Voitimme hetken lisäaikaa julistamalla lettupaussin, ja ne hävisivätkin kiireesti parempiin suihin. Kahteen litraan nestettä tarvitaan 4 teelusikallista soodaa.

Heitimme tavaramme ulos auton viereen, ja teltta purettiin nopeasti. Mersu ja rekvisiitta muodostivat niin hienon parin että poliisitkin tulivat tarkistamaan olemmeko irlantilaisia tinkereitä. Emme olleet mutta auto piti tyhjentää jotta Taito sai asennettua taakse liinat tyttöjen turvaistuimia varten ja jotta saimme pakattua auton tehokkaasti. Pakkasimme niin tehokkaasti että Taiton makuupussi jäi takaistuimen sisään kirjahyllyn alle. Sitä tarvittiin myöhemmin illalla.

Suuntana Timola jossa Taiton tytöt olivat serkkujen luona kylässä. Matkalla kävimme tyhjentämässä Taiton äidin jääkaapin Kuopiossa. Timolaan saavuimme yhdeltätoista. Käytiin saunassa ja majoituttiin.

54. päivä, 10.7.11

Taito heräsi aamulla seiskalta ja karautti Kuopioon äitiä moikkaamaan. Minä nousin kymmeneltä, kävin uimassa Unnukassa ja kävelin talolle aamukahville. Taito tuli arvioimastaan aikataulusta vain puolisen tuntia myöhässä, pakkasimme tytöt ja tyttöjen tavarat autoon ja suuntasimme kohti etelää.

Matkalla raju ukkoskuuro aiheutti pienimuotoisen tulvan matkustamossa mutta muuten matka sujui mutkitta. Taitoa väsytti. Tyhjensimme vessan Kuortin ABC:llä. Hajurikasta hommaa.

Jäin kyydistä Lahdessa jossa hyppäsin Helsingin-junaan. Taito ja tytöt jatkoivat Kanteleelle.

55. päivä, 4.8.11

Tänään ajoin bussilla Masalaan jossa ostin Robertilta halvan Explorer-mallisen kitaran.

56. päivä, 7.8.11

Vastasin kykyjeni mukaan, ilman Taiton vastausta kahteen Münchenin- ja yhteen Riian-sähköpostiin.

57. päivä 12.8.11

Lainasin Kallelta auton ja ajoin Kanteleelle aamulla. Vein mukanani futon-patjan, kitaran, vahvistimen ja Lokaal-kyltin toimitettavaksi Tallinnaan Riian-reissulla.

Siivoilimme autoa, kannoimme television ja keinutuolit navettaan säilöön ja tiputimme LA-radion antennin alas. Sitten mittasimme auton: pituus 6,30 m, leveys 2,40 m ja korkeus 2,50 m.

Lounaan jälkeen päivitimme tarvelistan ja suunnittelimme Münchenin-reissun yksityiskohtia. Sovimme että starttaamme Riikaan maanantaiaamuna 5.9. Kanteleelta.

58. päivä 4.9.11

16.46 juna Mäntsälään. Odotin Taitoa asemalla 20 minuuttia. Taito tuli Helmin kanssa. Ajettiin hakemaan Mersua Ranelta. Rane asuu oikeesti maalla. Lehmäaita katkaisi tien kahdesti, mutta Taiton juuri päivittämä gps väittii kivenkovaan että oikealla tiellä ollaan. Vihdoin erotimme Mersun tutun hahmon tien laidassa.

Rane oli huoltanut autoa mutta hakuhetkellä toinen takavalo ei toiminut. Taito heilutti pikkuisen sulaketta, ja lamppu syttyi. Sitten miehet rupesivat aprikoimaan Mersun kaksoistankkisysteemiä: dieseliä pitäisi mahtua tankkeihin sata litraa mutta Taito tankkasi yleensä 30– 40 litraa eikä enempää mahtunut. Ajettiin kolmella autolla Pukkilan

automaattiasemalle: Rane Transitillaan, Taito Mersulla ja Helmi ja minä Taiton Hiacella. Liruteltiin dieseliä varttitunti, ja sitä meni viisikymmentä litraa: jotain alkoi tapahtua! Tankattiin myös Hiace. Ajettiin Kanteleelle.

Taito oli säästänyt pastaa myös minulle ja hän lämmitti annokseni mikrossa ja raastoi päälle parmesania. Söin pastaa ja salaattia. Sitten pelattiin Helmin kanssa yksi lautapeli. Ilona meni nukuttamaan Helmiä. Nyt Taito toimittaa teatterille ensi viikoksi musiikkia.

Illan päätteeksi haalittiin autoon viimeiset varusteet: moottorisaha, jarrunestettä, öljyä, kaasupullo, lämpöpatteri, kitaranhihna, -piuha ja -ständi. Aamulla tarkistetaan vielä öljyt ja jäähdytinneste ja baanalle kohti Länsisatamaa. Hyvää yötä.

59. päivä 5.9.11

Aamulla selvisi että rikinkatku tuli likavesikanisterista. Putsattiin se ja katku katosi. Mökki on raikas taas!

Päästiin matkaan Kanteleelta 8.15. Navigaattorin mukaan saapuisimme Länsisatamaan 9.40, kymmenen minuuttia myöhässä. Oops. Saavuimme satamaan 9.40. Emme myöhästyneet mistään.

Tallinnassa viskasimme mun kamat Pelgulinnaan ja ajoimme eteenpäin. Gps johdatti meidät Pärnu maanteelle Nõmmen läpi pikkuista Kadaka puiesteetä. Tankkasimme joku kymmenen kilometriä ennen rajaa. Joku kymmenen kilometriä rajan jälkeen pysähdyimme uimaan. Ihanan lämmin aurinko ja lempeä tuuli.

Uituamme aloimme korjata jääkaappia joka ei suostunut käynnistymään. Yhtäkkiä auto pölähti täyteen kärpäsiä. Peuhasimme jääkaapin kimpussa puolitoista tuntia ennen kuin se alkoi käydä. Autossa oli sata kärpästä ja kaksi puolialastonta, hikistä miestä. Jiihaa! Uudestaan uimaan!

Tulimme Riikaan kahdeksalta. Auto parkkiin ja kamat hotelliin. Avasin huoneeni oven mutta siellä oli jo joku. Menin alas kertomaan asiasta ja törmäsin Evaan. Uudestaan ylös uuteen huoneeseen ja taas alas.

Taiton ja Evan kanssa teatteriin katsomaan Lone Twinin Nine Yearsia. Hurmaavia sukulaissieluja ja parempi englanti.

Esityksen jälkeen klubille syömään. Onneksi Eva oli mukana koska meillä ei ollut latin latia. Onko se niin että kuraattorit seurustelevat omissa ryhmissään ja taiteilijat omissaan? Ehkä se on vain niin että tutut seurustelevat tuttujen kanssa. Joka tapauksessa meillä on keskiviikolle sekä muusikko että joulupukki. Jännittää tulevatko he paikalle.

60. päivä 6.9.11

Tänään oli vapaapäivä. Mentiin meren rantaan Lapmezciemsiin. Muut isolla bussilla ja me Mersulla. Odotettiin ison bussin lähtöä puoli tuntia, ja kun se lähti, seurattiin sitä. Maantiellä tuntui että bussi haluaa jätättää meidät kyydistä, se ajoi ainakin 90:ää, kun meidän maksiminopeus on 85. Mutta perille löydettiin. Paikka oli mahtava: ruokaa, kelluva sauna, meri ja lentopalloa. Meidän joukkue voitti. Ryhmäkuvan jälkeen takaisin kaupunkiin, tällä kertaa vihreän Volgan vanavedessä. Irrottiin Volgan perästä Hyper-Rimin kohdalla ja kurvattiin kauppaan: erilaisia latvialaisia oluita, georgialainen tarhun-limonadi, neljä litraa kefiiriä, luomumaitoa, rapsiöljyä, kahvia, vehnäjauhoa, munia, kirsikkahilloa, vaaleaa ja tummaa leipää, sokeria, voita, makkarapötkö, purkkisardiineja, juustoa, unkarilaisia paprikoita, kärpäslätkä, Taiton tuliaiset (venäläisiä vesivärejä, pensselit, kaksi vihkoa, tikkareita, muki ja heijastimet), Juhan tuliaiset (pullo georgialaista persikka- ja viinirypälelimonadia) ja kaksi heijastinta.

Parkkeerattiin auto ja käveltiin festariklubille jossa ehdittiin saada viipaleet pitsaa ja olutta. Lisäksi ohjelmassa oli vapaata seurustelua.

61. päivä 7.9.11

Tein aamiaisen jälkeen varttitunnin stencil-lenkin. Ajettiin puistoon kymmeneksi. Teltta oli jo pystyssä, kiveyksellä suuren runoilijan patsaan edessä. Miehet panivat lattialle vielä harmaan messumaton ja kokonaisuus on hieno. Kello tuli kaksitoista, heitettiin tavarat telttaan ja mentiin festivaalikeskukseen keskustelemaan tarinankerronnasta nykyteatterissa Forced Entertainmentin ja The Lone Twin Theatren ihmisten kanssa. Sen jälkeen syötiin lounasta ennen palaamista teltalle. Viideltä keitettiin kahvia ja tehtiin voileipiä itsellemme ja Garylle joka vahtii telttaa ja autoa. Hain hotellilta makuupussin ja oikaisin hetkeksi sängylle. Autossa Taito ei ollut saanut EyeTV:tä toimimaan. Nyt on satanut muutaman tunnin. Päätä on särkenyt koko päivän.

Ensimmäinen Riga Experience eli kahdeksas esitys oli raskas. Ihmisiä oli liikaa, kuutisenkymmentä. Me opittiin että ihmisillä pitää olla tilaa rauhoittua ja että heidän pitää nähdä meidät. (Tuolit vai penkit?) Ja kuulla meidät. Meidän ja yleisön välinen etäisyys ei saa olla liian pitkä. Me ei voida antaa ihmisten kulkea miten sattuu esityksen aikana. Järjestäjän pitää hommata meille ovityypit. Mutta jollain ilveellä me onnistuttiin. Me ei alettu puskea, jalat pysyivät maassa, me tehtiin se mitä meidän piti tehdä, kuljettiin se reitti joka piti kulkea.

Esityksen aikana vesisade loppui. Mutta teltassa oli kuuma, t-paita päällä pärjäsi mainiosti, jopa sahaushommat. Vahvistin ei toiminut, joten käytin Taiton ukuleleä sähkökitaran sijaan. Muusikkovieraana oli innokas Jekubs ja joulupukkina Martinsh, joka pani ihmiset lausumaan runoutta: ensimmäisenä kuultiin Rainista, jonka patsaan kupeessa leirimme oli, sitten japanilainen haiku ja lopuksi kaunis amerikkalainen runo jonka kirjailija multa meni ohi. Uskomattoman hienoa. Lettuja ei ole koskaan aikaisemmin mennyt niin paljon, 250. Ja kahvia meni neljä litraa. Mastermindia ei pelattu.

62. päivä 8.9.11

Esityksen jälkeen mentiin klubille. Syötiin ja juotiin. Nukkumaan mentiin puoli kolme. Yö oli rauhallinen; vartija oleskeli teltassa, oli kuulemma nukkunut tunnin. Heräsin seiskalta. Nyt kello on yhdeksän, ja Taito kuorsaa vieressäni yhä. On harmaata mutta ei sada. Autossa on hiljaista vaikka ulkoa kantautuukin koko ajan ääniä. Ihmiset, yksittäiset ihmiset menevät töihin tai kouluun tai minne vaan aamulla pitääkin mennä. Meidän pitää pestä astiat ja järjestää teltta uusiksi jotta vältytään eilisen kaltaiselta kaaokselta.

Päivä sujui rennosti, tekemistä oli paljon: astioiden pesu, teltan järjestäminen sivuttain, joulupukin lahjojen valmistelu, taikinan teko, kahvinkeitto. Carmen sanoi kulkeneensa teltan ohi päivällä mutta me oltiin oltu niin töissämme kiinni ettei häntä huvittanut tulla moikkaamaan.

Ihmisiä alkoi tulla neljältä mutta me oltiiin valmiita. Kahvi oli kuumaa ja Taito alkoi paistaa lettuja. Ensimmäisinä tuli kolme norjalaista jotka sanoivat: Hyvä meininki! Ja monia muita sanoja suomeksi. Yhdeksäs esitys oli rauhallisempi kuin edellinen, me onnistuttiin luomaan rento, kotoinen tunnelma. Yleisöä oli sopivasti, 45. Taiton ensimmäinen laulu sai mut itkemään. Mun vahvistimen akut on kuolleet, joten me pantiin se hyllyn alle, sähkövirtaan kiinni. Esityksessä kuultiin myös esityshistoriamme hurjin huutokauppa ja korkein voittosumma, 4,80 €. Pyysin Tilmannia joulupukiksi juuri ennen esityksen alkua. Hän oli pukki joka ei tehnyt mitään. Paitsi nyökkäsi kun kysyin, maistuuko viski. Lopussa Taito kertoi selkäsärystä ja saunasta meren rannassa ja Juhan hieronnasta joka poisti säryn ja lentopallosta joka mursi luun kyynärpäässä. Mahtavaa. Mastermindia ei pelattu tänäänkään.

Esityksen jälkeen me pestiin astiat ja pakattiin auto. Ajettiin hotellille suihkuun ja sen jälkeen klubille syömään ja juomaan. Hansin binauraalinen ääni-installaatio säikäytti. Carmen kysyi keikalle Dresdeniin huhtikuussa. Katsotaan mitä tapahtuu.

63. päivä 9.9.11

Herättiin kasilta, syötiin aamiaista ja lähdettiin liikkeelle. Kohti pohjoista. Tallinnaan tultiin puoli neljä. Minä hyppäsin Narvan-bussiin ja Taito ajoi satamaan.

64. päivä 14.10.11

Soitin Fazerille kysyäkseni lakusponssia. Heti alkumetreillä kävi selväksi ettemme sponssia saisi, sillä vain suomalaiset ja englantilaiset syövät lakritsia. Markkinointihenkilö halusi kuitenkin tietää esityksestämme enemmän ja kysyi lopuksi että voiko sitä nähdä vielä Suomessa, että se kuulostaa tosi hauskalta ja mielenkiintoiselta. Ja että mulla on niin hyvä ääni.

65. päivä 10.11.11

Münchenin valmistelupäivä: Aamulla pyörä oli valkoinen, kuurassa. Ajoin Malmin asemalle. Sieltä 7.43 K-juna Tikkurilaan josta vaihto Z-junaan jolla saavuin Mäntsälään 8.20. Taito tuli kuten lupasi 8.40. Ajettiin kahville leipomoon. Ostosretki aloitettiin K-raudasta jossa täytettiin kolme kaasupulloa, yksi autoon ja kaksi Taiton ja Ilonan keittiöön. Seuraava kohde oli Autoasi-varaosaliike jossa hankittiin akkulaturi, 40 litraa moottoriöljyä ja pulttipistooli. Kolmantena kurvattiin Robin Hoodiin, josta ostettiin vedenkeitin, kauha, kosteudenpoistaja ja kaksi vesisäiliötä. Pukkilassa mentiin Pasille syömään. Pasi lupasi hoitaa tukusta tuhat lakua. Lounaan jälkeen ostettiin Siwasta kymmenen pakettia Juhla-Mokkaa.

Taiton luona siivottiin Mersua, vaihdettiin vedet, tyhjennettiin vessa, ladattiin kosteudenpoistaja ikkunalaudalle ja kirjoitettiin Taitolle puutelista. Mersu lähti nätisti käyntiin. Ajettiin Pukkilaan tankkaamaan. Kanteleelle tultua alettiin käynnistää Taiton Ladaa joka piti siirtää talviteloille Maijan ja Ranen latoon. Lada käynnistyi ankaran yrityksen jälkeen, mutta M & R:n ilmestyttyä paikalle se sammui. Ryhdyttiin ihmettelemään vikaa. Ei tule kipinää. Lopulta mun ja Taiton piti lähteä M & R:n jäädessä ihmettelemään. Käytiin vaihtamassa Mersu Hiaceen

ja suunnattiin kohti Mäntsälää. Matkalla nähtiin että M & R olivat onnistuneet käynnistämään Ladan, jiihaa! Taito tiputti mut Mäntsälän asemalle 15.30.

66. päivä 15.11.11

Taito poimi mut kyytiin Suvilahden pysäkiltä 15.15. Ajettiin Katajanokalle jossa Taito myi äänityslaitteen toiselle äänisuunnittelijalle. Sitten Hakaniemen Nordeaan koska firman tilin pankkiavaimet olivat hukassa ja juuri saatu raha piti saada siirrettyä firman tililtä henkilökohtaiselle tilille jotta Taito pääsisi siihen käsiksi. Taitoa ei päästetty Nordeaan sisään koska siellä oli ylityökielto ja jono oli neljänkymmenen minuutin mittainen. Taito soitti Kuhmon Nordeaan, jossa hänen tilinsä on, ja sai sekä tilattua uudet pankkiavaimet että siirrettyä rahaa tililtä toiselle.

Ajettiin Vuosaaren satamaan ja oltiin laivassa tuotapikaa. Kello tuli puoli kuusi. Kotiuduttiin hyttiin 7045, tutustuttiin matkan aikatauluun ja lähdettiin saunaan. Istuttiin poreammeessa puoli tuntia. Laiva lähti liikkeelle.

Päivällisen paras osa oli smetanaan sekoitettu mäti, jäätelö ja lampaanmaitojuusto. Päivällisen jälkeen joimme jälkiruuaksi pari viskiä Bar Navigaressa. Hytissä syvennyimme television tarjontaan.

Televisiotarjonta sytytti janon ja läksimme takaisin baariin. Baarissa meidät toivotti tervetulleeksi kaksi tamperelaista yrittäjää jotka olivat iloisia saadessaan juomaseuraa. Salmiakkikossut kouraan ja jutulle. Miehet olivat matkalla Puolaan etsimään valmistajaa löytämälleen tai keksimälleen tuotteelle jota Suomessa ei ollut saatavilla. Vielä. Asia oli salainen. Miehet olivat leppoisalla tuulella. Toinen halusi laulaa koko ajan, oli soittanut nuoruudessaan klarinettia vaikka olisi oikeasti halunnut soittaa saksofonia, toisen mielestä Puola oli oluineen, naisineen ja liikennekulttuureineen paratiisi. Kun kasipäkki kossu-spritea ilmestyi pöytään, aloin pohtia miten voisimme poistua kohteliaasti. Myönnän että se oli pelkurimainen ajatus mutta en tykkää limpparista.

67. päivä 16.11.11

Herätyskello soi kahdeksalta. Aamiaisen jälkeen pötköteltiin hytissä ja juteltiin niitä näitä. Kirjoitettiin Puhelinmatka. Ennen lounasta käytiin kannella kävelyllä. Lounaan jälkeen ostettiin kaupasta Todd Solondzin elokuva Storytelling ja katsottiin se. Ei ihan saatu selville mitä ohjaaja elokuvallaan halusi sanoa. Jäi sekava maku. Nyt tultiin Gdyniaan. Kello on Suomen aikaa neljä. Ulkona paistaa aurinko.

Taito ehdotti että tehdään kotisivut. Eikun työhön. Ennen kuutta mentiin saunaan jotta oltaisiin siellä laivan irrotessa kuten eilenkin. Perinteet kunniaan! Sauna oli epämiellyttävän kuuma mutta poreallas oli jees. Saunaan tuli myös kaksi tamperelaista poramiestä jotka olivat matkalla Italiaan korjaamaan sinne myymäänsä poraa ja kouluttamaan paikallisia porareita. Heillä olisi huomenna edessään 1200 km ajoa mutta heidän autonsa oli 34 vuotta tuoreempi kuin meidän.

Päivällinen oli hyvä: alkupaloiksi vihreää salaattia, retiisejä, tomaatti-mozzarellasalaattia, kahta jugurttipohjaista raastesalaattia, paprika-kesäkurpitsa-katkarapusalaattia, marinoituja valkosipulinkynsiä, pestosinisimpukoita, mätiä smetanassa, chorizoa ja palvikinkkua; pääruuaksi kermaperunoita, höyrytettyä kukka- ja parsakaalia, paistettua lohta, härkää ja saksanhirveä; jälkiruuaksi vaniljajäätelöä ja hedelmiä, omenatorttua, marjakakkua, mokkavaahtoa, juustoja ja viinirypäleitä ja kahvia. Baarissa lisättiin listaan armanjakki ja suodattamaton vehnäolut. Taito pääsi Jokeri-Pokerissa voitolle. Hytissä askarreltiin kotisivua eteenpäin.

69. päivä 17.11.11

Herätys seiskalta. Aamiaispöydässä Taito kysyy, mitenkähän Mersu pärjää autobahnalla? En tiedä, hyvin kai. Rostockin valot näkyy. Vähän jännittää.

Päästiin Rostockista liikkeelle 7.40. Tultiin Müncheniin 20.30. Keskinopeutemme oli siis 60 km/h. Dieseliä ostimme neljä kertaa, yhteensä 105 litraa. Tankki oli lähtiessä täynnä ja aika täynnä se on

myös nyt. Neljäkymmentä kilometriä ennen Müncheniä rikoimme alamäessä, vapaavaihteella nopeusennätyksen. Uusi nopeusennätys on 93 km/h.

Münchenissä meitä odotti viisi miestä ja komea teltta. Se oli kulttuurikeskus Gasteigin takapihalla. Suojainen paikka. Ihmeteltiin sitä hetki kunnes lähdettiin Andrean kyydissä hotellille. Jääkaapin käynnistäminen sai jäädä huomiseen.

69. päivä 18.11.11, kymmenes esitys, Saksan-ensi-ilta

Herättiin kasilta. Oppaamme Max saatteli meidät teltalle ysiksi. Oltiin paikalla ennen festarin teknikkoja. Sommiteltiin teltta kuntoon. Siitä tuli hieno. Kolmekiloset lämmittimet ovat uskomattoman tehokkaita, teltassa oli oikeasti lämmin, mitä tekniikan pomo Peter väsymättä ihmetteli. Kodikas paikka. Sitten Max esitteli meille huoneemme Gasteigissa. Eipä ole ollut keittiö ja astianpesupaikka koskaan yhtä lähellä. Jippii. Sen jälkeen Max vei meidät Muffathalleen johon festarin toimisto oli majoittunut. Siellä juotiin kahvia ja juteltiin kääntämisestä. Muffathallesta jatkoimme Hit-ruokakauppaan josta ostettiin pannukakkutarpeet ja kahvimaito sekä ravioleja, mandariineja, salaattia, basilikaa, baijerilaista leipää, vuohenjuustoa, oliiviöljyä, voita, kahvia ja makkaraa.

Autolla keitettiin raviolit ja syötiin. Sitten loikoiltiin hetki. Loikoilun jälkeen alettiin valmistella esitystä: viritettiin kitara ja video, tehtiin lettutaikina. Taito onnistui täyttämään moottorisahan bensatankin ketjuöljyllä. Aika paljon kaikenlaista tapahtuu ennen esitystä jossa ei pitäisi tapahtua mitään.

Ihmiset tulivat täsmällisesti yhdeksän maissa. Teltta tuli täyteen. Melkein kaikki halusivat lettuja ja kahvia. Taito lauleli surullisen ja iloisen laulun. Katsottiin Metromatka. Kysyin ihmisiltä haluavatko he kuulla ensimmäisen päiväkirjanotteen suomeksi vai englanniksi. Suomi voitti. Taito meni pois ja huusi samantien että ulkona oli kaksi hänen ystäväänsä jotka olivat lettuja vajaa. Vapaavalintaisessa stoorissa

kerroin laivassa kohtaamastamme paksusta tamperelaisesta liikemiehestä joka olisi halunnut laulaa ja soittaa fonia. Müncheniläinen pölkky oli tiukempaa puuta kuin suomalainen. Nalle kirvoitti suuret naurut, ja yleisö oli muutenkin nauravalla päällä. Hirvipassissa tuntui lyhyeltä. Lisää lettuja ja päiväkirjaa englanniksi. Burkha oli rock! Kasetti huutokaupattiin viidellä eurolla. Ja Walter oiva joulupukki jolle yleisö herkesi laulamaan kuin kiltit lapset. Esitys suli pois. Saamamme kukat kirvoittivat pienet aplodit mutta ihmiset eivät halunneet lähteä pois.

Klubilla oli ruokaa ja kova meteli. Seurusteltiin ja juotiin muutama olut. Kolmelta pienen kiertomatkan kautta petiin; kännykkänavigaattori oli aivan pihalla.

70. päivä 19.11.11, esitys n:o 11

Herättiin kympiltä. Tultiin teltalle yhdeltätoista. Siivottiin paikat ja tiskattiin astiat. Matkalla ruokakauppaan ostin skeittikaupasta housut kotiin unohtuneiden farkkujen tilalle. Hitistä ostettiin lettutarpeet ja juureksia, juustoa, leipää, hedelmiä, maitoa, olutta, pastaa ja pähkinäpestoa.

Autolla pilkoin vihannekset keittoon. Taito askarteli sokerinsekoitustikkuja kaksisataa kappaletta. Max tuli, ja lähdettiin musiikkikauppaan, josta Taito osti tuubaan venttiiliöljyä ja minä kitarankielten puhdistusainetta. Matkalla ostettiin myös toinen taikinaämpäri tuplaesityspäiviä varten.

Takaisin tultua Taito meni telttaan laulamaan, öljyämään tuubaa ja soittamaan sitä. Minä keitin keittoa ja askartelin lakuja ynnä muuta. Syötiin. Juha soitti Vesannolta ja muistutti että olisi jäiden sulamisen aikaan mökillä ja että minä olisin tervetullut kuikkien laulua ihmettelemään. Hyde soitti ja kutsui Baltic Circlen juhliin Helsinkiin. Sanoin etten pääse. Oikaistiin hetkeksi.

Esitys alkoi vasta kymmeneltä mutta päivä oli juossut nopeasti. Taito alkoi paistaa lettuja, kahvi ja kuuma vesi olivat valmiit. Teltta tuli

täyteen, ihmiset joivat kahvia ja söivät lettuja kuten eilenkin. Esitys alkoi vitsillä: Mies yleisöstä kysyi, kumpi oli Taito ja kumpi Juha. Taito sanoi olevansa Taito ja minä sanoin olevani Juha. Taito jatkoi että taito tarkoittaa taitoa kun taas juha ei tarkoita mitään. Alkunauru. Esityksen edetessä naurua ei ollut eilisen veroisesti mutta lämpimiä kasvoja riitti. Teltassa oli kylmempi kuin eilen ja me väsyneempiä mutta ei ollut paha veto ollenkaan. Burkhakasetti nousi 3,50 euroon. Kaksi kriitikkoa istui takarivissä. Ihmiset kävivät Mersussa. Myin kolme levyä Taiton puolesta.

Ehdimme klubille puolenyön jälkeen. Ruokaa, punaviiniä, olutta ja jutustelua. Kotimatkalla astuin koiranpaskaan.

71. päivä 20.11.11, esitykset n:o 12 ja 13

Heräsin kasilta. Hieno auringonpaiste. En saanut unta joten olin reipas ja joogasin. Peter soitti haluttiinko lähteä kuuntelemaan kaunista venäläistä pianistia. Oli menossa tyttärensä kanssa ja autossa oli kaksi paikkaa vapaana. Pahoittelin että meillä on muuta tekemistä.

Tultiin teltalle yhdentoista jälkeen. Siivottiin ja tiskattiin. Toinen Peter tuli naisystävänsä kanssa koluamaan Taiton levylaukkua. Mukaan tarttui Jouhiorkesterin levy. Askartelua: lakut, kasetit, pergamiinit, videokamera, kaksi taikinaa ja kahvit & teevedet. Syötiin. Nyt kirjoitan tätä ja odotan että saan heittäytyä pitkälleni.

Huomio: esityksen suurin asia on yhteisön luominen. Mikäli se luontuu, on ihan sama puhutaanko suomea vai englantia ja ylipäänsä se mitä tehdään. Päivän ensimmäinen oli rauhallinen esitys. Peter tuli tyttäriensä kanssa jotka jaksoivat esityksen hienosti. Yleisöä oli reilu kolmekymmentä. Peter soitti huuliharppua, ja Max suoritti toisen esiintymisensä joulupukkina jolle laulettiin Stille Nacht, Heilige Nacht. Upeeta. Toisessa esityksessä ihmisiä oli vajaa kolmekymmentä. Ja jokin naksahti kohdalleen. Ihmiset kysyivät kysymyksiä, uskalsivat puhua. Laura aloitti kysymällä mitä Taiton tyttärien nimet tarkoittavat. Sitten joku tuntematon nuori mies kysyi, mitä tykkäämme Münchenistä. Oltiin

meillä. Mun ehdotuksesta Max-pukille kajahti sama laulu kuin edellä, ja edelleen se oli hienoa kuultavaa. Rohkeita ihmisiä! Muusikkovieras oli Andrean kaveri Julia cajoninsa kanssa. Esitys on löytänyt sulautumispisteensä, se liukuu alkuun ja loppuun, aplodeita ei tule. Eivätkä ihmiset halua lähteä pois vaan jäävät juttelemaan ja nauttimaan ilmapiiristä.

72. päivä 21.11.11, esitys n:o 14

Heräsin ysiltä. Tultiin teltalle kympiltä. Siivottiin ja tiskattiin. Sitten lähdettiin saunaan. Volksbad sijaitsee Isarin rannalla, Muffathallen vieressä. Se on rakennettu 1800-1900-lukujen vaihteessa. Maksettiin ja saatiin lakanat. Oli sekavuoropäivä. Vanhat herrat astelivat ylpeinä alasti, pyyhe käsivarrella. Me seurattiin esimerkkiä. Naiset olivat häveliäämmin verhoutuneita. No, väkeä ei ollut paljon. Ensimmäisenä kokeiltiin höyrysauna. Se oli hyvä. Sitten lilluttiin haaleassa keskusaltaassa. Suomi-sauna. Kuumaan huoneeseen astuessamme saimme selville että huoneita lämmitetään lattialämmityksellä. Jalat olivat palaa. Siksi ovella kehotettiin käyttämään sandaaleita. Kylmäaltaan vieressä oli renkaanmuotoinen kylmäsuihku, kuin kidutusväline. Rakennuksessa oli myös kaksi suurempaa uima-allasta. Ja lepohuone. Ja uloskin olisi päässyt vilvoittelemaan. Ensi kerralla olemme kokeneempia.

Saunasta festaritoimistoon nettisivuja pystyttämään. Ensin luettiin Putinin performanssista vapaapainikehässä. Maailma kuuluu röyhkeille manipulaattoreille. Konvertoitiin videotraileri. Mutta Taiton ftp-ohjelma ei salli yhteyttä ulkomailta. Sähköpostia operaattorille. Ihme tapahtuu ja pian olemme netissä: tenjourneys.aania.fi.

Takaisin teltalle. Keitämme pähkinänuudeleita. Ruuan jälkeen oikaistiin hetkeksi. Sitten tehtiin lettutaikina ja alettiin keittää vesiä & kahvia.

Tuli parinkymmenen hengen yleisö. Varautunut tunnelma. Kahvia, teetä ei kulunut paljon. Lettuja meni kuten ennenkin. Vähitellen ihmiset rentoutuivat. Joulupukki-Max sai kuulla O Tannenbaumin, soolona.

Laulaja oli my man. Mutta huutokaupassa my woman voitti my manin. Saavutettiin ennätystulos: 14 €. Ja Taito myi neljä levyä. Mulla oli hankala ilta, Taitolla ei. Mitä se Matti Nykänen sanoikaan: ”Fifty-sixty -meininki”.

Esityksen jälkeen mentiin klubille syömään ja juomaan. Oli ihana juoda. Tavattiin Gurugurun Anthony. Ja Wojtiek. Ja muita. Nyt istutaan autossa. On yö. Aiotaan nukkua täällä.

73. päivä 22.11.11, esitykset n:o 15 ja 16

Ennen nukkumaanmenoa pähkäiltiin nettisivujen värejä. Taito on värisokea mutta hänellä oli vahva mielipide asiasta. Niin oli minullakin, halusin haaleansinistä kuten Mersun katto ja tummanvihreää kuten teltta. Lopputulos lienee jonkin sortin kompromissi.

Heräsin kasilta. Kaunis aamu, aurinko paistaa, autossa on lämmin. Taito kuorsaa vieressä. Herää ja sanoo että kyllä sinäkin osaat kuorsata. Olin yöllä nukahtanut heti ja jyristellyt menemään ilmeisesti muutaman juomani viinilasillisen voimalla. En olekaan niin erikoinen mies kuin olen luullut. Olen tavallinen kuorsaaja. Nyt keitän kahvia.

Syödessämme aamiaista kadulla tapahtui. Yksi BMW ei halunnut käynnistyä. äkkiä siinä oli neljä ihmistä ihmettelemässä asiaa, kaapelit käsissään. Mitään ei tapahtunut. Taito alkoi hermostua, halusi mennä auttamaan ihmisiä hädässä. Meillä on autossa akkulaturi. Taito meni ulos arvioimaan tilannetta. Alkoi jutella ihmisille. Vaikutti siltä että ongelma oli jossain muualla kuin akussa. Näissä uusissa autoissa akku ei ole edes näkyvissä kun avaa konepellin. Taito otti sähkömittarin ja tarkisti BMW:n akun, vain viisi volttia. Hän päätti ladata sitä hieman. Viiden minuutin kuluttua auto käynnistyi. Taito on ihmemies. Päivän hyvä työ tehty.

Siivottiin teltta. Tiskaamaan ei päästy sillä lapset olivat katsomassa videota huoneessamme Gasteigissa. Pitää odottaa. Mentiin ostamaan lettuaineksia. Sitten festivaalitoimistoon hienosäätämään tuliteriä nettisivujamme. Ja kirjoittamaan sähköposti Wieniin. Aikovat ostaa 5m

x 6m teltan. Nyt pitäisi mennä takaisin teltalle tiskaamaan, pitäisi tyhjentää likavedet, hakea puhdasta vettä, tehdä kaksi lettutaikinaa, keittää kahvit ja teevedet. Pitäisi myös syödä ja torkahtaa. Kolme ja puoli tuntia ensimmäiseen vetoon.

Kaksikon ensimmäinen oli mukava esitys. Taiton toinen laulu vetäisi totaalisesti maton jalkojeni alta. Thomas tuli ja festivaaliväkeä. Kasetti huutokaupattiin kultaisista tähdistä. Lettuja ja teetä kului reilusti mutta kahvia vähän. Belgialaiset veljekset lauloivat joulupukki-Maxille belgialaisen joululaulun. Ihmiset jäivät telttaan fiilistelemään pitkäksi aikaa esityksen päätyttyä.

Kaksikon toinen esitys oli myös mukava. Kaksi lämmintä yleisöä peräperää, vau! Me riideltiin ensimmäistä kertaa mutta se ei ollut mikään suuri riita. Jälleen kerran letut menivät kuin kuumille kiville. Ant tuli ja joukko italialaisia joita pyysin laulamaan jotain italialaista minkä Silvia tekikin pitkähkön pohdinnan jälkeen. Pukkina toimi yksi ovimiehistämme. Hyvä hyvä.

Klubilla juteltiin Thomasin kanssa. Kovassa metelissä ei ole hauska jutella. Satu ja Jacob olivat siellä myös. Ensimmäisellä bändillä oli hyvä asenne mutta he soittivat liian pitkään. Toinen bändi oli paljon parempi. Olisivatpa he soittaneet aikaisemmin. Nimi oli Pollyester.

74. päivä, 23.11.11, esitys n:o 17

Heräsin liian aikaisin. Eilenillalla en ollut lainkaan väsynyt. Nyt olen. Viimeinen esityksemme Spielartissa tuntuu olevan kaukana, kuin pitkän tunnelin päässä joka on tämä päivä. Puut, autojen ikkunat, maa ovat kuurassa, taivas harmaa. Lähden ulos.

Kävelin kaupungin keskustaan. Kylmä päivä. Münchenillä on monumentaalinen tuntu vaikka rakennukset ovatkin matalia. Kadut ovat leveitä lukuunottamatta kujia jotka usein risteilevät talojen sisäpihojen kautta toisille kaduille. Joka puolella rakennetaan tai remontoidaan tai pystytetään joulumarkkinoita. Punanenänä takaisin hotellille. Joogasin.

Ant tekstasi ettei demosessiota olisi. Kävelin Volksbadin kahvilaan tapaamaan Tilmannia. Katalin oli myös siellä. Syötiin ja juteltiin.

Tultiin autolle yhtäaikaa Taiton kanssa. Sivupeilissä roikkui pieni muovipussi. Helga ja Ekkehard Preuss, BMW:n omistajat joita Taito auttoi eilen, kiittivät meitä pussillisella keksejä. Taiton perhe tuli tänään. Lempi, tyttäristä nuorempi, oli nukahtaa pystyyn. He olivat heränneet neljältä ehtiäkseen Helsingistä lähtevälle aamulennolle. Lähtö oli myöhästynyt tunnin Münchenin lentokentän sumun takia. Perhe oli lounastanut samassa italialaisessa ravintolassa, Dal cavalieressä, jossa me oltiin käyty kahdesti. Taito oli syönyt samanlaisen pitsan kolmannen kerran. Joo, on se hyvää. Helmi, esikoinen, oli leiponut keksejä viereisessä Biomarktissa.

Nyt teltta on valmis. Me ei olla valmiita vielä, pitää torkahtaa. Kello on varttia vaille kuusi.

Nyt se on kymmentä vaille seitsemän. Taito soittaa kitaraa. Kahvi on valmista. Me aletaan myös olla valmiita. Andrea tuli hyvästelemään.

Teltta tuli täyteen. Eräs nainen sanoi lukeneensa aamun lehdestä että tänään olisi viimeinen tilaisuus maistaa herkullisia lettuja. Tee loppui. Kukaan ei juonut kahvia. Mutta letut maistuivat tavalliseen tapaan. Max toimi jälleen kerran pukkina, ja saimme kuulla alun tanskalaisesta joululaulusta. Ihanaa kun ihmiset laulaa. Huutokauppa tuotti viisi euroa. Ihmiset viipyivät taas pitkään teltassa esityksen jälkeen, syöden lettuja ja jutellen. Mersussa vierailleet kysyivät, eikö Suomessa ollenkaan katsasteta autoja.

Kaikkien lähdettyä me aloitettiin purku kahden Peterin, Christophin ja Maxin avulla. Purkuhommissa joimme auton jääkaapista kolme olutta. Jääkaappi piti tyhjentää. Ja vedet. Purku ja auton pakkaus veivät puolitoista tuntia. Puoli kaksitoista lähdettiin seuraamaan Peteriä Spielartin varastolle. Mersu jäisi Müncheniin odottamaan tammikuista Wienin-keikkaa. Tschüss!

Peter vei meidät Muffatkafeseen mutta se oli kiinni. Myös hotellin baari oli kiinni. Mentiin siis mun huoneeseen juomaan kaksi hotellin tarjoamaa Becksiä. Ja syömään Preussin pariskunnan keksejä.

Viimein Taito lähti. Mutta tuli samantien takaisin Simonin kanssa. Heillä oli bileet huoneessaan. Sekaan vaan. Kaksitoista ihmistä pienessä huoneessa. Wieniläisiä. Tupakkaa, gin tonicia ja olutta. Yksi ryhmästä oli unkarilainen Tomi. Hän oli ällikällä lyöty kun ulkomaalainen puhui unkaria. Sitten portieeri tuli valittamaan melusta. Taito oli lähtenyt jo aikaisemmin, ja nyt minä seurasin esimerkkiä muiden jatkaessa bileitä hotellin suljetussa baarissa. Kello oli kolme.

75. päivä, 24.11.11

Kello soi seiskalta. Söin aamiaista yhdessä Ilonan ja tyttöjen kanssa. Taito nukkui. Spielartin minibussi lähti lentokentälle kasilta. Olin kyydissä kolmen riminiläisen kanssa jotka olivat matkalla Pariisiin ja Nancyyn. Arrivederci.

76. päivä, 2.1.12

Kotimatkalla uudenvuodenvietosta ajoimme Taiton kautta. Teimme sightseeingin suuressa talossa, juttelimme niitä näitä ja söimme uuniperunoita, vuohenjuustopunajuuria, salaattia ja jälkiruuaksi mustaherukkarahkaa. Lempi keskittyi nakkeihin. Ennen lähtöä johdin keskustelun kalenteriin. Taito ja Ilona olivat jutelleet siitä aiemmin päivällä mutta viimeinen sana oli vielä sanomatta.

Taiton luona ollessamme keli oli muuttunut hirmuiseksi: lunta satoi laakana ja näkyvyys oli parikymmentä metriä. Päästiin kuitenkin perille.

77. päivä, 10.1.12

Puhuttiin Taiton kanssa puhelimessa. Pitäisi vastata Göteborgiin, Viialaan ja Rakvereen. Myös Oldenburg vaati vielä tuunausta.

78. päivä, 13.1.12

Taito soitti matkalla Turkuun. Keli oli huono. Göteborg ei tullut vieläkään selväksi. Viiala oli ok. Rakvereen puhallettiin aikalisä, kunnes puhuisin Priitin kanssa. Sovittiin että soitetaan tiistaina. Keskiviikkoaamuna lähdetään Wieniin.

79. päivä, 18.1.12

Eilen puhuttiin puhelimessa kolmesti Taiton kanssa. Viimeinen puhelu käytiin iltakymmeneltä. Taito pyysi minua soittamaan hänelle aamulla kun herään.

Heräsin kuudelta. Soitin Taitolle. Hän ei ollut vielä tien päällä, vaan etsi lompakkoaan, oli etsinyt sitä jo puoli tuntia. Lopetettiin puhelu. Taito soitti uudelleen 6:10, oli löytänyt lompakon puhtaan pyykin alta. Nyt näen hänet, lentokentällä tiskin edessä. Kello on 7:20. Boarding alkaa viiden minuutin kuluttua.

Peter vei meidät Münchenin lentokentältä Spielartin varastolle. Mersu oli samanvärinen kuin ennenkin. Moottori käynnistyi kolmannella yrityksellä. Pakokaasu oli mustaa ja pahanhajuista. Taito tsekkasi öljyt, jäähdytysnesteen, renkaat ja valot. Lähdettiin liikkeelle puoli 11. Hämmästyin kun navigaattori ohjasi meidät koilliseen kohti Deggendorfia eikä lounaaseen kohti Salzburgia. Tarkistin asian vanhanaikaisesta kartasta ja näyttää siltä että me tullaan Itävaltaan jossakin Passaun lähellä. Matkaa on 460 km. Kirkas aurinko lämmittää mukavasti.

1. tunti 76 km, 2. tunti 160 km. Kello 12:45 pysähdyttiin tankkaamaan (40 l), lounaalle ja ostamaan Die Vignette. Tultiin Itävaltaan 14:10. 4. tunti 224 km, 5. tunti 310 km, 6. tunti 392 km, 7. tunti 447 km. Keskinopeutemme oli 61,3 km/h.

Tultiin brutin pihaan kuudelta. Teltta oli pystyssä, ja se oli samanlainen kuin Helsingin-teltta mutta täällä sitä ei voi sanoa teltaksi, koska Wienissä toimii teatteripoliisi joka sanoo että brutin eteen ei voi pystyttää telttaa ja pitää siellä esitystä; täällä se on putkirakennelma joka on päällystetty kankaalla, joka on tuotu Pakistanista ja käsitelty nesteellä joka ei pala. Teknikot olivat vielä töissä. Ja Thomas tuli myös sanomaan terve. Fiilisteltiin hetki ja lähdettiin hotellille Westbahnhofin kupeeseen.

Hotelli oli hieno. Meidät neuvottiin illalliselle perinteiseen itävaltalaiseen ravintolaan. Se oli myös hieno ja ruoka oli hyvää ja me juotiin yksi lasillinen liikaa. Wienissä voi polttaa ravintolassa. Tai säännön mukaan siellä pitää olla huone myös tupakoimattomille ja vessojen pitää sijaita niin että niihin ei tarvitse mennä tupakkahuoneen kautta. Tässä ravintolassa oli kolme peräkkäistä huonetta: ensimmäinen oli baari jossa sai polttaa, toiseen mentiin ensimmäisestä ja siellä söivät tupakoitsijat, kolmannessa, johon mentiin toisesta, söivät tupakoimattomat. Vessoihin mentiin tästä kolmannesta huoneesta.

Nyt Taito kuorsaa, minä kirjoitan tätä mutta silmät sanovat hyvää yötä. Nähdään huomenna.

80. päivä, 19.1.12, esitys n:ro 18

Noustiin puoli 9. Aurinko on hävinnyt jonnekin, sataa ja ilma näyttää kylmältä. Jännittää pikkuisen onko teltan lattialla vettä vai ei. Ja tuleeko teatteripoliisi tsekkaamaan meidän kaasulämmitteisen automme. Viimeinen ajatus ennen ulosmenoa: me ei olla sokerista!

Ensin käytiin turkkilaisessa supermarketissa ostamassa lettuainekset. Kefiiri vaihtui piimään ja muut asiat olivat luomua. Taito osti palan suho mesoa, jonkinlaista savulihaa.

Nyt kello on melkein kaksi. On satanut koko ajan. Telttaan - joo, sanon sitä teltaksi sillä putkirakennelma on niin pitkä sana - tihkuu vettä mutta muuten se alkaa näyttää kotoisalta, mukavalta ja jopa lämpimältä. Me aletaan olla valmiita vastaanottamaan vieraita. Taito tsekkasi

moottorisahan; sitten lakut, kahvi, teevesi, lettutaikina jne. Parhaillaan keitän nuudeleita oliiviöljyn ja valkosipulin kanssa. Tiesittekö muuten että Wienissä esityspaikan oven pitää olla vähintään 1,94 m korkea ja jos tarjoilet ruokaa esityksessäsi, siellä pitää olla käsienpesupaikka?

Nyt kello on puoli 7 ja tuulee kovasti; onneksi teltta on ankkuroitu paikalleen 2,5 tonnilla kiviä. Teltan ovet läpsyvät auki-kiinni koko ajan. Chris yrittää tehdä niistä raskaammat ripustamalla niihin metallipalasia jotka pitävät kyllä kovaa ääntä pihan kivilaatoitusta vasten. Mutta päiväkirja näyttää upealta, siinä on jopa kuvia meistä! (Tosin sivunumerot puuttuvat.) Viimeiset valmistelut, lettujenpaisto alkaa 20 minuutin kuluttua.

Yleisöä oli 20 henkeä. Voimakas tuuli häiritsi meitä koko esityksen ajan. On jokseenkin hankalaa päästä tunnelmaan että mitään ei tapahdu kun koko ajan tapahtuu ihan hirveästi - teltta tärisi ja ovet lensivät edestakaisin. Mutta letut maistuivat herkullisilta teen ja kahvin kanssa. Kasettihuutokauppa päätyi neljään euroon mutta koska Taitolla ei ollut antaa kympistä takaisin, vaikuttaa siltä että se maksoi kymmenen euroa. Thomas toimi joulupukkina jolle nuori mies lauloi hiljaa: I’m fucking glad it’s not christmas time anymore. Yhteenveto: me esiinnyimme tänään teltan leveyssuunnassa mutta huomenna vaihdetaan pituussuuntaan jotta olisimme lähempänä ihmisiä. (Tuntuu siltä että pieni teltta toimii paremmin pituussuunnassa kun taas isossa teltassa leveyssuunta on parempi.) Ja satoi tai ei, tuuli tai ei, brutin etupiha on meluisa.

Esityksen jälkeen mentiin brutin yläkerran baariin parille oluelle ja jutustamaan. Siellä jyräsi kehno diskomusa.

81. päivä, 20.1.12, esitys n:ro 19

Tultiin takaisin autolle puolenyön jälkeen. Istuttiin pöydän ääreen syömään leipää. Päätettiin nukkua autossa. Ulkona oli hassu näky: pitkä taksijono odottamassa fiinejä ihmisiä jotka olivat lopettelemassa yhtä Musikvereinin vuosittaisista tanssiaisista.

Herättiin seiskalta. Aivan Mersun vieressä oranssi kuormuri teki jotain josta lähti hirveä meteli. Nyt kello on 9. Sataa. Tuulee. Keitän kahvia ja sitten pesen astiat teltassa. Katsotaan mitä muuta päivä tuo tullessaan. Kahvin jälkeen järjestettiin teltta pituussuuntaan.

Sitten oltiin turisteja! Mentiin Zentralfriedhofiin, haustausmaalle. Sade alkoi uudestaan kävellessämme hautausmaan juutalaisessa päädyssä joka näytti metsältä. Sade muuttui tiheämmäksi ja kovemmaksi kunnes se oli räntää tullessamme Beethovenin, Brahmsin, Straussin ja Mozartin haudoille. Läpimärkinä astuimme ravintola Schloss Concordiaan hautausmaan ensimmäisen portin luona. Kolmen S:n ateria, soppa, super schnitzel ja sachertorttu, latasi meidät täyteen uutta energiaa! Keskustassa kävimme Spar Gourmetissa ostamassa lettutarpeet ja muuta tarpeellista. Piimä vaihtui luonnonjugurttiin.

Kello on varttia yli viisi ja otimme juuri lyhyet torkut. Taito alkoi tehdä taikinaa. Siitä tuli paksuin koskaan; eilinen oli puolestaan sarjan löysin. Teltta tärisee tuulessa.

Loppujen lopuksi ei ollutkaan niin tuulista eikä satanut. Jostain syystä koko yleisö, 15 ihmistä, tuli tasan kahdeksalta. Tuntui kummalta istua tyhjässä teltassa viisi minuuttia ennen show timea ja ihmetellä tuleeko ketään. Yleisö oli mukava (siitä huolimatta että olivat ammattilaisia), soljui sisään pehmeästi. Vaikka oli kylmempi kuin eilen, juomaa ja lettuja kului vähemmän. Kukaan ei halunnut ostaa kasettia mutta kun uhkasin ostaa sen sentillä, Oleg tarjosi euron. Thomas oli jälleen pukkina ja tällä kertaa yritimme kaikki yhdessä laulaa hänelle O Tannenbaumin. Ihmiset tykkäsivät lakritsista (meidän olisi jo Münchenissä pitänyt alkaa kerätä listaa ulkomaalaisista jotka tykkäävät lakusta ja viedä se Fazerille yksi kaunis päivä; ehkä ei ole vielä liian myöhäistä?), vierailivat Mersussa ja jäivät myös juttelemaan hetkeksi. Me nostettiin arvoesineet Mersuun ja lähdettiin brut im Konzerthausiin öfa-bileisiin.

82. päivä, 21.1.12, esitys n:ro 20

öfa-kollektiivin bileissä brut im Konzerthausissa oli hyvä meininki. Paljon nuorta väkeä ja hassua tekoja. Lopulta otimme U-bahnin kotiin.

Aamulla heräsin uneen: matala, muriseva ääni sanoi minulle, hrr, hrr. Avasin silmät ja se oli kuorsaava Taito. Kello oli 8. Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Ilma oli kaunis, jopa aurinko näyttäytyi jonkun kerran, ehkä. Matkalla ostimme tuliaisia ja tarpeellisiakin asioita kuten muistikirjoja ja induktiokeittolevyn. Mitä tykkäätte? Miltä letut maistuvat? Teillä on kunnia olla ensimmäinen yleisö joka syö uudella keittolevyllä ja pannulla tehtyjä lettuja.

Mutta päivä oli myös traaginen. Tiedän että näköni ei ole niin hyvä kuin ennen. Ja nyt Taito sanoo että uusi keittolevy tekee korkeaa, pientä ääntä. Kuuletteko te sen? Kuunnellaan sitä. Minä en kuule sitä. (Itse asiassa Taiton lisäksi vain yksi nuori mies sanoi kuulevansa sen.) Heinäsirkan sirityksen kuulen kyllä. Mutta ääni ei häiritse minua kuten se häiritsee Taitoa.

Lounaalle menimme kreikkalaiseen ravintolaan Kostas, se on tässä lähellä. Ruoka oli maukasta, joimme retsinaa, kreikkalaiset kahvit ja ouzo-ryypyt jotka Kostas tarjosi jälkiruuaksi. Kysyin kuinka kauan hän oli pitänyt ravintolaa. 35 vuotta. ”Tullessani tänne hiukseni eivät olleet vielä harmaat.”

Ollessamme lounaalla oli alkanut sataa. Nyt sataa räntää, isoja rättejä. Eipä ole lempikelini tämä. Lähtisinkö teatteriin tällaisessa säässä? Ehkä, ehkä en. Kello on 18:40, kaiken pitäisi olla valmista. Pian Taito alkaa paistaa lettuja uudella setillämme.

Diana tuli sopimuksen kanssa 19:15. Allekirjoitin sen. Hän sanoi ettei kannattaisi odottaa yleisöryntäystä. Puoli seiskalta tuli neljä suomalaista naista. He olivat uteliaita, luulivat Taitoa virolaiseksi. Viisi minuuttia myöhemmin tuli unkarilainen nainen, joka puhui suomea ja julisti että katsotaan oletteko te tarpeeksi hyviä Budapestiin. Me juteltiin hetki mutta sitten alkoi tulla lisää ihmisiä. Yhtäkkiä meillä oli teltta täynnä ja tarvittiin lisätuoleja eivätkä kaikki edes mahtuneet sisään. 33 ihmistä. Teatteripoliisin asettama maksimi oli 28. Rankkasade ja liikenteen jyly pitivät kovaa meteliä. Meidän piti puhua

kovaa. Mutta telttaan oli jälleen kerran kokoontunut ystävällinen, lämmin porukka. Unkarilainen nainen osti kasetin. Letut, kahvi ja tee katosivat parempiin suihin. Tein itse äkäisen joulupukin, huuruiset aurinkolasit päässä, ja saimme kuulla suomalaisen joululaulun.

Jälkeenpäin juteltiin ihmisten kanssa, Taito myi pari cd:tä, ja aloimme pakata. Se vei jonkin aikaa. Sitten yläkerran baariin oluelle ja juttelemaan Thomasin, Michelangelon ja Ulun kanssa. Ulu seurasi meitä myös autoon syömään leipää ja juustoa itävaltalaisen aprikoosiviinan kanssa. Tultiin hotellille kolmelta.

83. päivä, 22.1.12

Heräsimme neljän tunnin unien jälkeen seiskalta. Matkaan päästiin 8:25, edessämme 442 km. Seitsemän kilometrin jälkeen tankattiin 34,35 l. 1. tunti 42 km, 2. tunti 123 km, 3. tunti 207 km, 4. tunti 289 km. Asfinag pysäytti meidät 12:40. He halusivat nähdä auton paperit ja sanoivat että ostamamme vignette kelpasi vain vähemmän kuin 3,5 tonnia painaviin autoihin. Mersun kokonaispaino on 4180 kg, 3550 kg on sen omamassa. Se tarkoitti 220 euron sakkoja. Meillä olisi pitänyt olla elektroninen Go-box. Ja me olimme vain yhden kilometrin päässä Saksan-rajasta. Argh! Taito ajatteli että olipas se kiva pikku seikkailu. Argh!

5. tunti 333 km. 37,6 l dieseliä, öljytsekki, lounas ja pahaa kahvia. Kuuntelimme Katja Ketun Kätilöä. Chiemseen eteläpuolella ylämäessä vauhti hyytyi 45 km:iin tunnissa. 6. tunti 355 km. Rosenheimin jälkeen vauhti tippui 35 km:iin tunnissa! 7. tunti 433 km.

Juuri kun olimme kääntyneet Maria-Probst-Strasselle meidät pysäytettiin jälleen, tällä kertaa poliisin toimesta. Nuori mies ja nuori nainen siviilivaatteissa harmaassa BMW:ssä. He halusivat nähdä sekä meidän että auton paperit. Onpa vanha auto. Joo, niin on. He olivat myös kiinnostuneita tietämään oliko meillä autossa outoja esineitä kuten lyhyitä veitsiä. Meillä on vain leipäveitsi. Saanko nähdä sen?

Tule sisään. Mies tuli sisään. Nähdessään kaasupullon hän huomautti että se pitäisi kiinnittää paremmin, esimerkiksi pöydän alle. Joo, karhun viereen. Sitten hän penkoi reppuni. Vedettyään sieltä vesiperän hän kysyi oliko meillä huumeita autossa. Ei. Tajuatteko te että jos me nyt löydetään huumeita täältä, te olette pahassa pulassa? Sitten hän kysyi, Mr. Hoffrén, when did you smoke your last joint? En koskaan. No, kerro nyt, milloin se oli? Taito selitti polttavansa tavallista tupakkaa, ei ruohoa. Sitten he menivät autoonsa tsekkaamaan henkilöllisyytemme ja kysyivät palatessaan että aioimmeko me nyt ajaa Suomeen. Emme. Tiedättekö että tällaista asuntoautoa ei saa parkkeerata kadun varteen kahta viikkoa kauemmaksi? Me parkkeerataan se yksityispihaan. Ok, gute reise. Kysyin tiesivätkö he taksin numeroa mutta he eivät tienneet.

Tulimme Spielartin varastolle tasan neljältä, tismalleen suunnitellussa aikataulussa. Keskinopeutemme oli tänään 58,9 km/h. Keräsimme tavaramme. Auf wiedersehen kolmen kuukauden päästä. Tilmann tekstasi taksin numeron, ja soitin taksin. Lentokentällä jonotettiin tunti. Kaikilla oli suksipussit. Ostin calvadosia itselleni ja Taito karkkia perheelle. Kello on 18:14 ja koneeseennousu on alkanut. Puolimatkassa kapteeni kuulutti että presidentinvaalit menisivät toiselle kierrokselle. Helsinkiin tultua vilkaisin uutiset: edessä olisi Niinistön ja Haaviston kaksintaistelu!

84. päivä, 23.1.12

Soitimme aamulla ja sovimme Göteborgin ja Oldenburgin päivämääristä. Taito oli tarkistanut katsastuksen yksityiskohdat: Mersu pitäisi katsastaa huhtikuun loppuun mennessä mutta se oli Saksassa ja me tulisimme Suomeen vasta vappuna; jos auto on todistettavasti ollut ulkomailla, saamme kuukauden lisäaikaa. Se tarkoittaa että Taitolla on kolme viikkoa aikaa katsastaa Mersu ennen Göteborgia. Tai kolme päivää sen jälkeen.

85. päivä, 28.1.12

Tapasin Priitin Tallinnassa. Kerroin matkakokemuksistamme. Hän haluaa 10 matkaa Baltoscandaliin heinäkuun alussa. Kolme tai neljä esitystä puistossa teatterin takana. Nyt on jo seuraava päivä, sunnuntai-iltapäivä. Istun laivassa takaisin Helsinkiin. Ilmassa leijuu konjakin tuoksu.

86. päivä, 26.2.12

On sunnuntaiaamu. Tämä ei ole yksi kymmenestä matkasta. Olen matkalla Brysseliin Radio de la Libertén asioissa. Mutta näin unta että olimme yhdellä kymmenestä matkasta. Taitoa en kyllä muista mutta Mersun-oloisella autolla liikuimme. Kari ja Ritva olivat siellä myös. Ajoimme metsässä. Ikkunasta näkyi villieläimiä, karhuja ja ahma joka paineli karhuemon ja karhunpojan vierestä ojaan joku musta suurehko eläin suussaan. Unessa ajattelin että se oli hilleri. Viimein tulimme esityspaikalle joka oli syvällä metsässä. Olin kauhuissani että tähänkö me nyt alamme telttaa pystyttää. Muistin että onneksi mulla on laukun taskussa kulkunen. Se pitää ripustaa teltan ulkopuolelle, se pitäisi karhut loitolla.

87. päivä 19.3.12

Maaliskuun alun ja tammi- ja helmikuun olen kääntänyt unkarilaisen György Faludyn romaania Iloiset päiväni helvetissä. Tämän päivän omistin 10 matkan asioille: matkaliput Oldenburgiin ja Göteborgiin, Göteborgin-haastattelu ja Trondheimin-päivät. Tuli ikävä kääntämistä.

Aiemmin maaliskuussa järjestelin sähköpostitse tulevia matkojamme PAZZ-festivaalille Oldenburgiin Lajosin, Felixin, Monan, Miran, Berndin, Janan ja Katjan kanssa (Thomasin kanssa skypetimme), Göteborgs Dans & Teater Festivalille Andersin, Karinin, Antonin ja Hannan kanssa, Kesäkatu-festivaalille Rikun kanssa (puhuimme myös puhelimessa), Baltoscandal-festivaalille Rakvereen Katin kanssa ja

Bastard-festivaalille Trondheimiin Ingridin ja Annikenin kanssa. Sven kirjoitti Bergenistä, että ”All is superfine, - life occasionally sucks, - u know”.

88. päivä 14.4.12

Viime päivien sähköpostiviestittely PAZZ-festivaalin kanssa koski Taiton moottorisahaa tai itse asiassa sen äänekkyyttä. Mietin kolme sekuntia ja vastasin, että saha on merkiltään Stihl, että se toimii bensalla, että moottorisahat nyt ovat luonteeltaan äänekkäitä ja että se on hiljaisempi kuin Harley-Davidson. PAZZlaiset tykkäsivät vastauksesta ja olivat yllättyneitä, että se oikeasti auttoi.

89. päivä 19.4.12

Herättiin mun luona 4.50, juotiin nopeat kahvit ja hypättiin taksiin lentokentälle. Lentokentällä tajusin, että seikkailumme oli todella alkanut, sillä olin pakannut pitkäaikaisen kumppanini, rakkaan Leathermanini, käsilaukkuuni. Turvatarkastaja kysyi ystävällisesti, halusinko säästää sen nahkakotelon. Miksi ei. Muistoksi.

Vaihdettiin konetta Berliinissä. Opin että saappaissani on teräskärjet, olin luullut niitä muovisiksi. Tieto ei tehnyt minua surulliseksi eikä iloiseksi.

Laukkumme eivät tulleet kanssamme Müncheniin. Annoimme virkailijalle Oldenburgin hotellin osoitteen. Hän ei tiennyt kuinka tavaramme sinne tulisivat. Otettiin taksi Spielartin varastolle. Mersu oli hyvässä kunnossa. Tarkastettiin öljyt, jäähdytinneste, renkaat ja valot. Auto käynnistyi ensiyrityksellä. Matkaan. 788 km edessä. Aurinko paistaa.

Viidenkymmenen kilometrin kohdalla teimme uuden nopeusennätyksen, 97 km/h! 1. tunti 78 km, 1. pysähdys 37,93 l dieseliä, kaksi sämpylää, mehu, olut ja vesipullo. Yritettiin mitata ilmanpaineet, mutta mittari oli rekan takana. On kevät: tiellä näkyy enemmän urheilu-, avo- ja asuntoautoja. Alettiin kuunnella Katja Ketun Kätilöä uudelleen. Oltiin kuunneltu sitä Wienistä Müncheniin, mutta silloin mulla oli huonot kuulokkeet enkä kuullut oikein mitään. 2. tunti 116 km, 3. tunti 197 km.

Kahdelta meidät pysäytti moottoripyöräpoliisi. Hän kysyi, oliko meillä autossa mitään mielenkiintoista, kuten maria. Viisi grammaa olisi ollut ok. Ei, emme ole pössyttelijöitä. Hän sanoi myös, että Saksassa poliisilla oli autobaanalla oikeus tarkastaa autoja ja ihmisiä. Hän katsoi Taiton ajokorttia ja sanoi, että se oli kuudessa vuodessa ensimmäinen suomalainen ajokortti, jonka hän oli nähnyt. Sitten hän vilkaisi autoon ja kysyi, ollaanko me metsureita. Viimein hän sanoi, pitäkää hauskaa.

Neljäs tunti 256 km, 5. tunti 339 km (tässä välissä minä torkuin). Pysähdyttiin tankkaamaan, 28,75 l. Yritettiin mitata ilmanpaineet, mutta mittari ei toiminut. 6. tunti 383 km. Tehtiin uusi hitausennätys (hitaan rekan takia!) ylämäessä Kasselin eteläpuolella, 20 km/h. 7. tunti 434 km. Sitten Stermann Speditionin superraskas tankkirekka auttoi meidät jälleen uuteen hitausennätykseen jossain Göttingenin eteläpuolella: 13 km/h.

Unohdin 8. tunnin jutellessamme uudesta projekti-ideasta. 9. tunti 584 km. Pysähdyttiin tankkaamaan, 23,25 l, ilmanpaineet ok! Lisättiin rutkasti öljyä. Alkoi sataa, taivas oli synkkä. 10. tunti 624 km, 11. tunti 701 km. Kuunneltiin Scott Walkerin Driftiä, kummallista musiikkia. 12. tunti 778 km, kunnes viimein parkkeerattiin Hotel Heiden pihaan Oldenburgissa 23.15. Keskinopeutemme oli 64,3 km/h.

Käydessämme Oldenburgissa vuosi sitten Taito kirjoitti: ”Ollaan Juhan kanssa matkalla sinne missä mitään ei tapahdu. On kevät ja kuumat kampperit. Puisto, hanhia, kaupunki ja makkaran tuoksu. Ostin nallen. Vaikea valinta. Ostaako kolme kiinalaista vai yksi saksalainen. Ostin saksalaisen, Georgen. Myyjä sanoi nallelle: ‘Tee ihmiset iloisiksi.’ Laittoi nallen kassiin ja lähetti matkalle. Joku perheenisä kävi kusella selän takana. Kusi samaan paikkaan kuin Juha.”

90. päivä, 20.4.12

Herättiin kasilta. Olin huomannut yöllä, että hotellissa oli aamusauna. Tehtiin suunnitelma: kasilta saunaan, ysiltä aamiaiselle ja kympiltä teltalle. Kasilta päätimme nukkua tunnin pidempään (saksalaisista saunoista ei koskaan tiedä, emme uskaltaneet ottaa riskiä). Kello on 9, kuuma suihku ja aamupalaa. Aurinko paistaa. Jokainen sateeton päivä on voitto!

Mun laukku tuli! Mulla on puhtaat vaatteet! En haise enää!

Hotellivirkailija oli soittanut Münchenin lentokentälle ja hänelle oli kerrottu, että Taiton laukku oli löytynyt, mutta ei tiedetty missä se oli.

Ajettiin teltalle Exerzierhallen luokse ja Thomas joukkoinen tervehti meitä. Teltta on valkoinen bile-teltta läpinäkyvine ikkunaovineen. Se on 6 m leveä, 6 m pitkä ja yli 3 m korkea. Se näyttää hyvältä. Mietimme hetken mihin panemme Mersun. Pyysimme tekniikan miehiä vaihtamaan joidenkin valkeitten ja ikkunaseinien paikkaa, italialaisia siirtämään pientä Relluaan ja parkkeerasimme auton.

Nyt odotamme mattoa. Kun se tulee, tyhjennämme Mersun ja teemme sen kodiksemme. Matto ei tullut itsestään vaan kannoimme sen Nikolausin kanssa. Sitten mentiin syömään Pekon kanssa teatterin kahvilaan. Tavattiin siellä Ant ja Britt. Tultiin takaisin teltalle. Nyt meillä on lattialla yksi iso ja yksi pieni feikkipersialainen. Ne on kauniita. Sisustettiin teltta ja jätettiin telkkari päälle. Katseltiin illalla telttaan ulkoa: siellä näytti kotoisalta.

Avajaisten jälkeen tirkistelimme Avanti-esitystä, joka näytti yhtäaikaa hauskalta ja vakavalta. On myöhä. Olen juonut riittävän monta kaljaa mutta Taito haluaa vielä yhden. Olemme puhuneet elämästä, mistäpä muustakaan, Riston kanssa. Risto lähti ja me puhuttiin musiikista. (Ja Taito sai vihdoin laukkunsa. Hotellilta soitettiin puolilta päivin, että laukku on tullut. PAZZlaiset soittivat hotellille eikä siellä oltu koskaan kuultu Taiton laukusta.) Sänky kutsuu.

91. päivä, 21.4.12, esitys n:ro 21

Heräsin seiskan jälkeen. Kävin pissalla, ihmisiä meni torille, kukko kiekui jossain lähellä kukkokiekuu. Saksassa se kiekuu kikerikii.

Kello on kymmenen. Aurinko paistaa. Taito meni Exerzierhalleen suihkuun, minä keitin kahvia ja join sitä. Hyvää kahvia. Auton lattia on tosi likainen, se ei ole paljaita jalkoja varten. Kävin myös suihkussa. Sen jälkeen aloimme viimeistellä paikkoja esitystä varten, valot jne. Huomattiin että mun Pignose-vahvistin on kuollut. Käveltiin 1,5 km Musik Productiveen. Siellä oli pieni Marshall-vahvistin. Käveltiin edelleen kilometri Music Station -musiikkikauppaan mutta se oli mennyt vartti sitten kiinni. Takaisin Musik Productiveen, jossa ostimme Marshallin. Nettoon ostamaan lettuaineksia. Oldenburg on suunniteltu autoilijoille ja pyöräilijöille. Jalankulkijana jouduin usein sangen ahtaaseen rakoon. Mutta ei satanut. Teltalla panimme kamat Mersuun ja mentiin katsomaan, oliko ruokaa jäljellä. Oli. Mahtavaa! Lounaan

jälkeen jatkoimme valmisteluja. Nyt kello on 17.15, Taito alkaa paistaa lettuja vartin kuluttua, minä keitän kahvia, vettä sataa.

Ennen shown alkua sähköt menivät poikki kolmesti. Mutta ne tulivat takaisin yhtä monta kertaa. Ihmisiä alkoi tulla 15 minuuttia ennen oikeaa alkua. Taito paistoi lettuja, minä tarjoilin. äkkiä teltta oli täysi, 30 ihmistä. Sitten induktiolietemme lopetti toiminnan, ehkä ylikuumenemisen takia? Onneksi lettuja oli valmiina kaikille.

Tavalliseen tapaan Taito aloitti surullisella (Atron isälle) ja iloisella laululla (mun pyynnöstäni). Katsottiin video, jaoin yleisölle saksan-, englannin- ja suomenkieliset vihkoset, jotka ovat hienoimmat koskaan, ja aloin lukea. Taito sai lieden toimimaan. Taiton metsurinkamppeet saivat ihmiset nauramaan ja karhu vielä enemmän. Hirvipassissa soljui nätisti. Lisää lettuja, pientä flirttiä, lukemista, tuubaa. Muusikkovieraana meillä oli viiden miehen balkanilainen vaskibändi, Volxtanz. He odottivat ulkona ja aloittivat kun Taito lopetteli tuubaa sisällä. Mahtava bändi! Burkhaimpro rokkasi, huutokauppa päätyi kymmeneen euroon. Videota ja joulupukki, joka tänä iltana oli Risto. Hänen mukanaan tuli rankkasade. Meidän piti huutaa pukille, mikä toimi loistavasti. Joululauluna kuulimme tanskalaisen laulun, se oli kaunis. Ihmiset rakastivat lettuja! Opittiin, että Pohjois-Irlannissa vastaavia sanotaan dropsconeseiksi. Hieno show. Taito ei myynyt yhtään cd:tä.

Esityksen jälkeen chillasimme, joimme punaviiniä ja kaljaa ja katselimme ihmisiä. Nukkumaan valuimme joskus kahden maissa.

92. päivä, 22.4.12, esitys n:ro 22

Heräsin seiskalta. Autossa oli kirkasta, Taito kuorsasi. Välillä satoi pikkuisen. Nousin kympiltä, menin pissalle festariklubille, jossa ihmiset

tervehtivät minua yhteisellä huomenella. Tunsin olevani sankari jälleen yhdessä autossa vietetyn yön jälkeen. Itse asiassa siellä on tosi mukava nukkua, se voittaa minkä tahansa hotellin. Aamiainen ja kirjoittamista.

Kello on yksi. Santan lahjat ovat valmiit, teltta on siisti ja kupit ja muut pesty. Ei sada. Näen vilauksen auringosta. Kello on kolme. Tuulee ja on kylmä. Syötiin lounasta ja mentiin vierailulle Priscillan luokse Container Cityyn. Taito vei hänelle kaksi cd:tä. Till lupasi meille muusikkovieraan illaksi, katsotaan mitä tapahtuu. Katja tekee joulupukin.

Neljältä mentiin Antin ja Geert-Janin ”Ok Ok”:hin. Taito puhui koko ajan, minä sain näytelmäkirjailijan kässärin eikä minulla ollut juuri repliikkejä. Pian Taito alkaa paistaa lettuja, keitän teevettä ja kahvia. Tässä sitä taas mennään. Oli lämmin ja aurinko paistoi tehdessämme ”Ok Ok”:ta huonekalukaupassa, nyt sataa taas. Teltta tuntuu kylmemmältä kuin eilen.

Esitys oli täysin erilainen kuin eilen. Parikymmentä naista ja pari miestä, kaikki saksankielisiä, vain kaksi kahvinjuojaa joukossa ja yksi innokas täti joka paineli Taiton perään katsomaan mihin tämä meni kun Taito meni autoon rattia naputtelemaan ja mun perään kun menin sahaamaan pölkkyä ja Taiton perään kun Taito meni sahaamaan. Sama nainen oli viimeinen joka lähti teltasta keikan loputtua. Katja oli hiljainen, pieni pukki, jolle ihmiset lauloivat Jingle Bells; Till oli hoitanut muusikoksi illan ensimmäisen bändin viulistin joka odotti ulkona sovitussa paikassa kun Taito lopetteli tuubaa sisällä. Alkuun ajattelin, osaavatko ihmiset ollenkaan englantia mutta sitten annoin periksi, tuntui että osaavat kyllä. Huutokauppa tuotti kuusi euroa. Eräs nuori nainen ilmoitti inhoavansa lakritsia, otti sen silti vastaan ja lahjoitti vierustoverilleen.

Esityksen jälkeen käytiin syömässä soppaa ja sitten mentiin katsomaan Theater Replacementia josta tykättiin kovasti. Näin Annan, joka ei tullut katsomaan meitä:-( Nyt istutaan autossa lämmittämässä Helgen girosoppaa jota minä en syö koska siinä on lihaa mutta Helge ja Taito syövät kyllä. Viulistin bändi soittaa parhaillaan klubilla. Kello ylitti keskiyön. On Helgen 26. syntymäpäivä. Juomme sen kunniaksi Wienistä ostamaamme persikkaviinaa. Sitten mennään kuuntelemaan Volxtanzia. Volxtanz soittaa yhä. Istun autossa yksin. Tekee mieli nukkua. Musiikki kuulostaa hyvältä. Pitää suositella sitä Pietulle Balkan Fever -klubille.

93. päivä, 23.4.12, esitys n:ro 23

Havahduin taas seiskalta. Ulkona paistaa aurinko, on kirkasta. Pissatti. Tuli mieleen eilinen Theater Replacementin esitys, jossa toinen miehistä selitti, kuinka hänen on pakko päästä vessaan heti, kun pissattaa, tai ei hyvä seuraa. Minä makoilin vielä reilun tunnin ennen kuin kömmin vessaan. Ulkona oli hiljaista. Näin kuinka Britt käveli reippaasti sinisessä takissaan, suuret kuulokkeet korvilla päämäärätietoisesti johonkin. Kömmin takaisin sänkyyn mutta nukkumisesta ei tullut enää mitään, aloin mietiskellä eilisiltaista esitystä. Se oli viihdyttävä, hauska, koskettava ja hyvin tehty. Tykkäsin musiikista, joka oli pienimuotoista ja hiljaista, kapu oli sama nainen, joka lauloi toissailtana esityksessämme tanskalaisen joululaulun. Luulen että mun ongelma oli, että siinä juostiin koko ajan jutusta toiseen, tempo oli kova. Enkä usko että se johtui ainoastaan siitä, että tulin meidän esityksestä jossa päinvastoin yritetään pysäyttää aika. Nyt ulkona näkyy vähän enemmän liikettä, haluan suihkuun. Tänään pitää ottaa päiväunet.

Kävin suihkussa. Vaihdoin vaatteet. Läksin leipomoon aamukahville, Taito jäi nukkumaan. Kävin Nettossa ostamassa lettutarpeet. Auto oli lukossa, Taito oli lähtenyt suihkuun. Siivosin telttaa. Keräsin likaiset astiat. Utuinen olo. Taito seisoi Exerzierhallen edessä juttelemassa

Replacementin kapun kanssa. Kiitin esityksestä. Tiskasin astiat Ex-baarissa. Mentiin kahville. Aurinko paistaa. Kello on kaksitoista.

Otin torkut. Syötiin lounasta. Juteltiin Karenin kanssa Suomesta ja toisesta maailmansodasta. Taito tekee lettutaikinaa. Minä kahvia. Kuunnellaan Vedan cd:tä. Kello on neljä, ei sada.

Ensimmäinen katsoja tuli kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua. Sitten hän meni pois mutta jätti laukkunsa. Tupakalle. Toinen katsoja tuli, juteltiin hetki Virosta, sitten hän kysyi, voisiko hän jättää laukkunsa penkille ja lähti. Kuudelta meillä oli tusina ihmistä teltassa. Lettuja, kahvia, teetä. Ihmiset jatkoivat juttelemista, vaikka Taito aloitti laulun, mutta vähitellen he hiljenivät. Me sen sijaan jatkettiin jutustelua, puhuttiin Taiton ensimmäisestä laulusta, joka oli puoliksi surullinen, puoliksi iloinen eli niin sanottu fifty sixty -tilanne! Mulla oli jälleen vaikeuksia keittolevyn sammuttamisessa ja pyysin apua yleisöstä. Yhdessä onnistuttiin sammuttamaan se. Menin ulos sahaamaan, ja yksi mies tuli perässä, otti valokuvia. Hän seurasi myös Taitoa. Ihmiset rakastivat hirvirunoa. Tällä kertaa Till oli järjestänyt meille kaksi laulavaa kitaristia. Hauskaa. Huutokauppa tuotti 6,10 €. Uwe oli pukkina. Ja Taito myi muutaman cd:n. Esityksen jälkeen jäin juttelemaan Christianin ja Uwen kanssa romaneista, Unkarista ja Kreikasta. Taito jutteli Riston kanssa Kalevalasta.

Shown jälkeen soppaa. Sitten Antonia Baehrin Lachen (Nauru), jonka olin nähnyt jo Helsingissä. Hieno duuni. Itku pitkästä ilosta. Juttelin Katjan, Riston ja Uwen kanssa. Tapasin Honnen, jonka kädet olivat pelissä, kun kävin Oldenburgissa ensimmäistä kertaa 1999. Autossa maistoimme Wienistä ostamaamme Veltliner-brandyä ja alettiin nukkua, tunti aikaisemmin kuin yleensä!

94. päivä, 24.4.12, esitys n:ro 24

Kuten tavallista, heräsin seiskalta. Satoi. Nyt lähdetään etsimään aamiaista, ei sada enää, kello tulee 10. Näin Antin pyöräilemässä. Löydettiin aamiaispaikka keskustassa. Näin että yhdessä museossa on Markus Lüpertzin näyttely, pitää mennä katsomaan se. Ei haluttu mennä jälleen Nettoon, onneksi löydettiin Rewe yhden ostoskeskuksen kellarista. Takaisin teltalle. Siivoamista, tiskaamista, kirjoittamista. Parkkimikko pani päänsä autoon ja halusi antaa meille sakon. Löysin Thomasin puhumaan hänelle. On lämmin.

Lounas, pukin lahjat, lettutaikina, Outin levyn kuuntelua. Sitten mentiin tekemään Antin Quiet Volume. Kiehtova, vangitseva duuni. Kello on 17.40. Taito alkaa kohta paistaa lettuja, keitän kahvia.

Tänään Taito alkoi paistaa lettuja vastaa kuudelta, puoli tuntia ennen esitystä. Ihmisiä alkoi tulla varttia ennen. Kaksi ensimmäistä olivat suomalaisia! Lopulta meillä oli parinkymmenen hengen yleisö, heterogeenisen tuntuinen porukka, kahvia, teetä, lettuja. Keinuttelua. Taiton ensimmäinen laulu oli surullinen, ja kysyin, olisiko hän mieluummin jossakin muualla, mihin hän vastasi, että joo. Sitten hän lauloi lyhyen iloisen lurituksen ja sanoi, että nyt on hyvä olla täällä. Katsottiin Jalkamatka. Kerroin kuinka kaikki alkoi, ja Taito paistoi lisää lettuja. Tällä kertaa kukaan ei seurannut minua ulos kun menin sahaamaan. Kukaan ei seurannut Taitoakaan. Hirvipassissa on PAZZIN hitti. Jostain syystä liesi totteli sormiani paremmin kuin ennen. Jätin Taiton soittamaan tuubaa ja lähdin etsimään Tillin lupaamaa blues-muusikkoa. miestä ei näkynyt missään. Mutta onneksi Honne, nuori näyttelijä, oli siellä patteriurkunsa kanssa. Lähetin Honnen telttaan ja pian kaikki lauloivat siellä yhdessä. mun burkhaimpro oli huono mutta kasetti huudettiin 5 €:n arvoisella kupongilla, joita jaetaan maahanmuuttajille ja joka käy tietyissä kaupoissa, kuten Nettossa. Mutta sillä ei voi ostaa alkoholia. Katsottiin Matka paratiisiin. Sitten Taito kuuli jotain ja löysi ulkoa joulupukin! Tänään

pukki oli ujo, yksinäinen, läheisyyttä kaipaava. Hän liimautui Taitoon kiinni ja söi salaa lettuja. Annoimme hänelle brandyryypyn; lauloimme sekä suomalaisen että saksalaisen joululaulun. Kiitos, Honne (ei se nuori näyttelijä vaan keski-ikäinen balettiseurueen manageri). Esityksen jälkeen ihmiset söivät lettuja, kävivät Mersussa ja ostivat pari cd:tä. Sitten me annettiin lyhyt haastattelu paikalliselle internet-tv:lle ja skipattiin hollantilaisten esitys.

Klubilla oli lihaista soppaa, joten päädyin juomaan liikaa punaviiniä. Pekko esitteli hienoa kaiutintaan, jota piti hupussaan. Helge sanoi lähtevänsä kotiin pesemään alushousuja. Uwe kertoi nuoremmasta pojastaan. En muista mitä Risto sanoi. Lopulta tultiin autolle Uwen ja Riston kanssa, mutta minä tein vanhanaikaiset ja sammahdin totaalisesti.

95. päivä, 25.4.12, esitys n:ro 25

Tänä aamuna Taito nousi paljon minua ennen! Käytiin molemmat suihkussa. Keitettiin kahvit autossa ja syötiin eilen torilta ostamaamme leipää ja juustoa. Herkkua. Sitten siivottiin teltta ja tiskattiin astiat. Annettiin lyhyt haastattelu oikealle paikallistv:lle. Sain polkupyörän! Aurinko paistaa, linnut laulavat, puiden lehdet kasvavat silmissä, on keskipäivä, ja Taito yrittää torkkua.

Vuokrattiin pyörä myös Taitolle. Lähdettiin lounaalle, mutta pysähdyttiin shoppaamaan (Taito osti neljä Comedian Harmonistsien nuottivihkoa, minä itselleni paidan ja pojille t-paidat) ja kuvaamaan stencilejä. Paluumatkalla ostin öljyä, teetä ja vettä. Nyt Taito tekee lettutaikinaa ja me kuunnellaan Comedian Harmonistseja Taiton puhelimesta. Kello on neljä.

Taito meni tekemään Antin Etiquetteä Honnen kanssa. (Honnen nimi ei oikeasti ole Honne vaan jotain sinne päin, sorry.) He kuulivat vahingossa samat ohjeet ja lopputulos oli sangen hauska. Miehet nauravat yhä toisensa nähdessään. Minä tein Etiquetten Annen kanssa. Antin teokset on mahtavia, vangitsevia elämäpelejä. Nyt kahvinkeittoon.

Taito alkoi paistaa lettuja 18.10. Ihmisiä alkoi tulla viisi minuuttia myöhemmin, pian letut loppuivat. Taito paistoi ja minä tarjoilin teetä ja kahvia ja lettuja sitä mukaa kun niitä valmistui. Luulen silti, että lettujen ajoitus oli miltei täydellinen. Teltta tuli täyteen. Michael pujahti sisään takaovesta ja yhtäkkiä kuulin Evan äänen. Taito lauloi surullisen laulun, joka sai minut hymyilemään. Katsottiin Automatka. Kun Taito lopetti sahaamisen, ihmiset hurrasivat ja taputtivat ulkona, meillä oli hetken aikaa kaksi esitystä käynnissä yhtäaikaa. Muusikkovieraina kävi trio jossa oli kontrabasso. Kasetti maksettiin kymmenen euron setelillä, joka otettiin alushousuista. Sama tyttö pani meidät tanssimaan aurinkotanssia, koska joulupukki, joka oli Thomas, pyysi sitä. Huikeaa. Tänä iltana kaikki letut tulivat syödyiksi, lippukontin tytöt pitivät huolen niistä.

Sitten mentiin katsomaan Mem Morrisonin Ringsidea. Pelkääkö hän naimisiinmenoa? Haluaako hän naimisiin? Tunteeko hän, keski-ikäinen, naimaton mies, perheen paineen? Onko hän naimisissa? Onko hän homo? Mutta hän liikkui kauniisti, ja esityksessä oli paljon oivaltavia yksityiskohtia. Festivaalikeskuksessa Mathias kertoi, että Real Madrid– Bayern München oli edennyt rangaistuspotkukilpailuun. Viisi minuuttia myöhemmin hän tulee innoissaan, täristen: ”Bayern voitti! Me tehdään se! Meistä tulee mestareita!” Festariklubi oli tänään erityisen kovaääninen. Ulos sateeseen.

96. päivä, 26.4.12, esitys n:ro 26

Viime yönä me mentiin nukkumaan aikaisin. Noustiin puoli ysiltä. Puhuttiin eilisiltaisista esityksistä, omastamme ja Ringsidesta. Keitettiin kahvia. Siivottiin teltta, tiskattiin, vaihdettiin vedet. Paikalliset tykkää Taiton sahaamista puukiekoista. Pari päivää sitten annoin yhden eräälle nuorelle naiselle ja tänä aamuna näin, kuinka eräs iäkäs herra, sama mies jonka pyörää kehuin ensimmäisenä päivänä, pani yhden kiekon kassiinsa ja jatkoi matkaa. Hän ei huomannut, että minä näin hänet.

Kahdelta mentiin saunaan. Luultiin että se on pieni, erikoinen sauna Schlossgartenin eteläpäässä, mutta se olikin Olantis, Oldenburgin Atlantis, valtava kylpylä-uimahalli-saunamaailma. Meidän piti tavata siellä Till, Pekko ja Risto. Ei nähty miehiä. Pukuhuoneessa pongattiin Pekon tennarit. Lopulta meidät opastettiin ulos, josta löydettiin kelosauna, saksaksi metsäsauna. Se oli melko tyhjä, mutta sitten tulivat Till, Pekko ja Risto ja muitakin ihmisiä. Ja Katja, saunaemäntä. Olin kuullut kauhujuttuja saksalaisista saunarituaaliseista ja mua jännitti. Katja hoiti meitä hienosti, hänellä oli jopa oikeat koivuvastat, joilla tosin ei hakattu meitä vaan pyöriteltiin ilmaa. Sitten ulkoaltaaseen ja toiseen saunaan. Lopuksi lepohuoneeseen.

Takaisin teltalle. Valmisteluja. Thomas kysyi, voisimmeko vetää toisen shown, jos alkaisi sataa eikä Avanti pystyisi tekemään omaansa. No, kattellaan.

Taito alkoi paistaa lettuja puoli viisi. Ihmisiä alkoi tulla varttia vaille. Teltta tuli täyteen. Puolet kahvinjuojia, puolet teen. Kaikki söivät lettuja. Taiton ensimmäisen laulun aikana klubilla tehtiin soundcheckiä. Kovaa. En tajunnut mitä Taito lauloi ja tuntui ettei hän tajunnut sitä itsekään. Onneksi ei ollut ensimmäinen eikä toinen esitys täällä, pysyttiin rauhallisina eikä alettu juosta. Tänään ei ollut muusikkovierasta vaikka tyyppi oli käynyt eilen esittäytymässä. Tein ujohkon joulupukin joka

leikki kuurupiiloa Taiton kanssa. Pukki kertoi kuulleensa saksalaisen joululaulun Münchenissä, mutta eräs rouva sanoi että se on Baijeria, ei Saksaa. Pukki sanoi ettei ollut kuullut saksalaista joululaulua, ja rouva lauloi hänelle laulun, mutta se ei ollut saksalainen vaan maorilaulu Uudesta-Seelannista. Kaikki saivat lakritsia ja olivat iloisia.

Me siivottiin teltta ja tiskattiin mutta olimme iloisia kuullessamme ettei meidän tarvitse vetää toista showta tänään. Sitten söimme illallista Bistro Feuersteinissa, rollo ja pizza. Hyvää. Siellä ei ollut miehiä töissä, kuten kebab-pizzerioissa tavallisesti. Takaisin festarihuminaan. Till kävi pyytämässä anteeksi puuttunutta muusikkovierasta. Kondek–Kühlin esitys ”Money – it came from outer space”. Nopea, farssimainen tempo, englantia ja saksaa, faktaa faktan perään rahan odottamattomista ja kammottavista liikkeistä, tosi hyvin tehty esitys, joka näppärästi yhdisti rahan ja sci-fielokuvien muukalaiset. Mutta jollain tavalla esityksen ydin ei avautunut minulle.

97. päivä, 27.4.12, esitys n:ro 27

Yöllä me juteltiin monien ihmisten kanssa. Priscilla, Riston ja Pekon kanssa Suomesta; sitten Eva liittyi seuraan hetkeksi; sitten Ant tuli ja Eva lähti enkä muista mistä puhuttiin, mutta siirryttyämme autoon Antin ja Pekon kanssa puhuttiin Japanista ja peliteorioista. Kello oli kaksi. Toivotettiin kundeille hyvää yötä ja alettiin nukkua.

Se oli viimeinen autoyömme Oldenburgissa. Noustiin ysiltä. Kävin suihkussa. Keitettiin kahvia. Syötiin aamiaista. Mentiin Wilhelm 13:een keskustelemaan kansainvälisistä, käännöksellisistä strategioista, ongelmista ja verkostoista toisten taiteilijoiden, kääntäjien ja festivaali-ihmisten kanssa. Ulkona Pekko sanoi että kansainvälinen vaihto toisi lopulta kobrat Eurooppaan tai jotakin vastaavaa. Sitten me lähdettiin. Taito meni palauttamaan pyöränsä. Minä tulin kirjoittamaan.

Puoli kolmelta ohjelmassa oli taiteilijakeskustelu Caravan of Loven ja Mammalian Diving Reflexin kanssa. Alustaja mainitsi hyödyllisen ja hyödyttömän kokemuksen. ”Hyödytön kokemus” kalskahti korvaan ja kysyin, mikä se on. Tai ehkä sanoin, ettei sellaista ole. Joka tapauksessa kukaan ei kommentoinut sitä. Mammalianin Darren kertoi kaksi anekdoottia, toinen heidän prosessistaan singaporelaisten naisten kanssa – 63-vuotias neitsyt osallistui Paras seksikokemukseni -työpajaan (jokaisen ihmisen elämä on suuri ihme) – ja toinen Torontosta, jossa eräät vanhemmat pitävät 3-vuotiaan Storminsa sukupuolen salassa. Oikea koekaniini!

Kello on puoli neljä, linnut laulavat, aurinko paistaa välillä, lettutaikina on valmis, kahvit keitetty. Kaikki on valmista, pukkia meillä ei vielä ole, katsotaan, ilmestyykö. (Ant lupasi ensimmäisenä päivänä tulla kerran pukiksi...) Viisi yli viisi.

Taito alkoi paistaa lettuja puoli kuudelta. Olemme viimeisen PAZZ-esityksemme tunnelmassa. 17.40 laskimme, kuinka monta lettua Taito on paistanut 10 matkamme aikana, pari tuhatta. Yleisö alkoi tulla varttia ennen showtimea. Ensimmäisenä tuli mies, joka sanoi käyneensä Tampereella monta kertaa. (Hän lähti kesken pois.) Pian teltta oli täysi. Tänään suurin osa ihmisistä joi kahvia ja jokainen söi osansa letuista. Show oli hidas, otimme aikaa, tunsimme että se oli viimeinen esitys täällä. Muutama lapsi, Children Jury. Karhu saa ihmiset nauramaan aina. Muusikkovieraamme oli hammondin soittaja joka lauloi haikean rakkauslaulun. Burhkaimpro rokkasi. Eräs iso mies osti kasetin viidellä eurolla. (Esityksen jälkeen tein toisen burkhaimpron syntymäpäivälahjaksi jollekulle festaritytöistä; Irina maksoi siitä kaksi Jeveriä.) Irina oli pukkina, pienin pukki koskaan! Tannenbaum! Jotkut ihmiset jäivät telttaan esityksen jälkeen pitkäksi aikaa, juttelemaan, ostamaan Taiton levyjä, katsomaan videoita, syömään lettuja. He toivat jopa soittimia ja musisoivat. Englanninkielisen päiväkirjani

hienovaraisesti korjannut Anna tuli käymään ja kiitin häntä työstä letuilla, milläpä muullakaan. Aloimme purkaa hitaasti. Kokki tuli ystävänsä kanssa ja he söivät letut loppuun. Kävin pesemässä astiat klubilla. Eva tuli ja juttelimme teltassa tavaroidemme keskellä jonkin aikaa. Viimein Mersu tuli pakatuksi. Päätettiin jättää se parkkiin teltan viereen. Juotiin pari olutta, juteltiin suomalaisten kanssa ja käveltiin Pekon opastamia ihmeellisiä reittejä hotellille. Hyvä olo.

98. päivä, 28.4.12

Heräsin 6.20 mutta nousin vasta puoli 10. Tyypillistä. Suunnitelma tälle päivälle: aamiainen; kävely festivaalikeskukseen; öljy- ja jäähdytinnestetarkistus; kaljaa ja omenavissyä Ilonan tohtoribileisiin; sivupeili autoon. Kolmelta Wilhelm 13:ssa on festivaalin palautekeskustelu. Sitten meillä on liput 2401 Objects -esitykseen. Ja viimein tien päälle kohti Travemündeä.

Kello on 14.20. Taito on lelukaupassa etsimässä tuliaisia tytöille. Odotan häntä ulkona kadulla. On nätti ilma, puut kukkii. Kolmelta osallistuttiin festarin käännösohjelmaa ruotivaan palautekeskusteluun. (Vaikuttaa siltä, että suurin osa festarin teatteriesityksistä oli nopeita ja kiihkeärytmisiä. Kiihdytettyjä. Me ollaan ne hitaat miehet joiden auto on kenties vielä hitaampi.)

Lähtö Oldenburgista puoli kuusi. Aurinko paistoi. Caravan of Love oli vallannut meidän teltan, piha oli täynnä ihmisiä. Thomas toimi liikenteenohjaajana, ihmiset vilkuttivat hyvästiksi. 242 km edessä. Viisi minuuttia lähdön jälkeen Oldenburgin kehätiellä Taito huomasi että sivupeilissä roikkui kengät. (Oltiin syöty lounasta yhdessä Tillin kanssa. Yhtäkkiä Till sanoi, halusimmeko ottaa hänen vanhat kenkänsä mukaamme, että ne odottaisivat häntä kun tapaisimme uudelleen. Till on suuri romantikko! Mä en halunnut, mutta Taito halusi. Unohdettiin koko juttu mutta Till oli iskenyt!) Pakko pysähtyä. Tankataan samalla, 32,80 l.

Ensimmäinen tunti 50 km. Pysähdyttiin syömään jääkaappi tyhjäksi: juustoa, keitetyt kananmunat, voita, leipää. Toinen tunti 112 km. Taito äänitti auton moottoria reilut puolitoista tuntia. äänentaso reilut 80 dB. Kolmas tunti 157 km. 21.13 vähän ennen Lyypekkiä ohitimme auton. Neljäs tunti 234 km. Luotettiin GPS:ään ja ajettiin Skandinavienkain-rampin ohi. Nyt ollaan Travemündessä, eikun takaisin, 8,5 km.

Päästiin perille 21.53. Keskinopeus oli 55 km/h. Portilla sanottiin että voi mennä puoli kolmeen ennen kuin päästään laivaan. Jee! Kello on 23. Henkilöautoja on alettu lastata. Luin Antti Hyryn Maailman laitaa ääneen. Taito luki sitten. Luettiin vuorotellen. Päivän saldo: suunnitelmasta jäi uupumaan taustapeili emmekä menneet teatteriin.

99. päivä, 29.4.12

Päästiin laivaan 00.20. Mersu näytti rusinalta toisten autojen välissä. Vietiin kamat hyttiin. Aika hyppäsi tunnilla eteenpäin, sillä laivalla on Suomen-aika. Mentiin baariin juomaan kaksi olutta. Taito hävisi pokerissa 5 euroa. Aamiaiseen on kuusi tuntia.

Herättiin puoli 10. Aamiainen. Oleskelua. Saunaan. Saunassa iski hauska tunne, että oltiin oltu täsmälleen samanlaisessa laivassa puoli vuotta sitten, täsmälleen samanlaisessa saunassa ja porealtaassa matkalla Müncheniin. Että matka oli kestänyt puoli vuotta. Lounas. Torkut. Taito äänitti hytin hiljaisuutta 27 minuuttia. Oleskelua. Kirjoittamista ja kuvien katselua. Viiniä ja siideriä baarissa. Taito pääsi pokerissa nollille. Katsottiin puolet Hannibal Lecter -filmistä Red Dragon. Sitten mentiin syömään. Pyörittiin takaisin hyttiin katsomaan loput Red Dragonista. Yömyssyt ja petiin.

Taito kirjoitti runon: Juha tykkää jalkapallosta, / minä tykkään Mersusta. / Mersussa on jalkapallo. / Ei olla pelattu. / Katsottu on.

100. päivä, 30.4.12

Katkonainen yö laivan jyrryyttäessä eteenpäin Itämerta kohti Helsinkiä. Seiskalta jyrähti neljällä kielellä kaiuttimesta hytin katosta ohjeet tunnin päästä tapahtuvaa maihinnousua varten. Tuttu tunne: arki

alkaa kaatua niskaan pitkän keikkamatkan jälkeen. Vappuaatto. Aurinko paistaa.

Ulos laivasta 8.30. 8.50 pysähdyimme Herttoniemessä tankkaamaan 24,20 l, tsekkaamaan valot (vasen takaylävalo ei pala) ja käymään varaosakaupassa (sivupeili) joka oli vappuaaton takia kiinni. Taito jätti mut kotiovelle 9.10. Taito viestitti puolilta päivin ettei Mersu mennyt katsastuksesta läpi mutta että ongelmat eivät olleet pahoja.

PäIVä A: 1. ja viimeinen esityspäivä, 4.5.2012, Oldenburg, Katharinan koti

Hyvät Juha & Taito, nousin, kävin suihkussa pienessä kylpyhuoneessani, siivosin huoneeni ja halusin siivota myös keittiön. Mutta siellä oli kymmenkunta ihmistä aamiaisella, joten liityin heihin ja aloin odottaa vieraitani. Yhdeltätoista aloin keittää lisää kahvia, mustaa ja yrttiteetä. Katrin tuli ensimmäisenä. Kukaan ei ollut käynyt kaupassa, mutta löysimme kaikki tarvittavat aineet keittiöni kaapeista. Seuraavina tulivat Mira ja Annika. Kuuntelimme Annikan tuomaa SEESJäRVEN LAULUA ja söimme paljon lettuja – teimme puolet siitä taikinasta mitä te teette esitykseänne varten. Elisabeth, Isabel ja Mona tulivat ja söivät myös lettuja. Mona löysi kämppikseni tuuban, ja minä soitin sinä noin minuutin ajan. Me ihmeteltiin mitä Erlanille oli tapahtunut, mutta viimein hän tuli. Paulin tultua söimme loput letut, siivosimme keittiön ja lähdimme siivoamaan PAZZin toimistoa. Neljältä kävimme kahvilla. Vain Annika ja minä palattiin toimistolle töihin. Siirsin pöytäni ikkunan alle. Näen siitä puun ja punaisen katon.

101. päivä, 21.5.12

Taito soitti aamulla, sanoi että Mersu on leimassa, ajoaikaa huhtikuuhun 2013.

Taito poimi mut Suvilahdesta 15.10. Tankattiin 30,6 l. Tultiin Eteläsatamaan 15.30. Päästiin laivaan 16.45. Laiva lähti 17. Hissi ei toiminut. Käveltiin muutama kerros ylöspäin ja löydettiin toimiva hissi. Meidän hytin numero on 11642. Se on käytävän perällä.

Tutustuttiin laivan antimiin, käytiin ostamassa vettä ja tehtiin suunnitelma: pötkötellään, mennään saunaan ja saunan jälkeen syömään. Aivan mahtava Hevisaurus esiintyisi yökerhossa 19.30. Me lähdetään saunaan.

Sauna oli hyvä, varsinkin turkkilainen sauna. Sitten syömään. Jälkiruuaksi katsoimme uudelleen lauantai-iltaisen Mestareiden liigan loppuottelun rankkarikisan ja joimme pari olutta. Paras oli Brewdog Punk IPA. Nukkumaan.

102. päivä, 22.5.12

Noustiin 7.40. Aamiaissettinki oli kuin karjatori. Mutta jugurtti oli ok.

Laiva saapui Tukholmaan 9.30. Odotetaan maihinpääsyä. Edessä olevasta venäläisestä pikkubussista raikaa venäläinen iskelmä. Kuski lankkaa kenkiään. Tukka on hyvin ja kello näkyy.

Laivasta ulos 9.42. 478 km edessä. Kaksi mukavaa ajatusta: tänään ei tarvitse hymyillä eikä paistaa lettuja. Södertäljessä ei noudatettu GPS:ää vaan valittiin tienviittojen osoittama pohjoinen reitti örebron kautta. On lämmin, aurinko paistaa, tie on punainen. 1. tunti 43 km, tiekyltti sanoo että Göteborgiin on 435 km, GPS väittää sinne olevan 483 km. Itsepintainen laite haluaa meidän tekevän U-käännöksen ja menevän edelleen eteläistä reittiä.

Kuunnellaan Miles Davisin Kind of Blueta. Eskilstunan vaakunassa punainen käsi pitelee vasaraa alasimen yllä, onko se pirun käsi? 2. tunti 125 km. Kuunnellaan John Zornin Astronomea. Sitten Zorn vaihtui Charlemagne Palestineen. 3. tunti 203 km. 220 km ajettu, tankataan 36 l:aa, tsekataan öljyt, ostetaan kahvit ja leivät. 4. tunti 220 km. Kuunnellaan Katja Ketun Kätilöä, cd 4. 5. tunti 290 km, väsyttää, aurinko porottaa tuulilasin läpi. 6. tunti 370 km. Kumma miten uimarannalle opastava liikennemerkki näyttää kuumassa autossa houkuttelevalta. Heitettiin talviturkit Lidanjoessa. Vesi oli ruskeaa ja mutaista mutta raikasta. 7. tunti 410 km. Anton viestitti, että teltan paikka oli muuttunut muutaman sata metriä Heurlins platsille. Samat motoristit ohittivat meidät 4. kerran.

Tultiin teltalle 17.40. (Keskinopeutemme oli 60 km/h, mäkkäreitä bongattiin 15.) Kuumassa auringossa se tuoksuu väkevästi kuten vanhan armeijan teltan tuleekin tuoksua. Se näyttää hyvältä. Mersu pitää parkkeerata kylkeen koska päässä ei ole tilaa. Tavattiin Anton, Janet ja Anders. Sovittiin Janetin kanssa treffit aamukympiksi. Puhuttiin Andersin kanssa mahdollisista vierailijoista. Anton ja Taito veivät tuuban yöksi piiloon. Käynnistin jääkaapin. Anton saattoi meidät hotellille, joka on hieno. Nyt pankkiin tsekkaamaan saldo – jee! rahaa on kilahtanut tilille! – ja sitten katsomaan Eszter Salamonin teosta. Vaihdan housut.

Salamonin esitys oli vaikuttava, voimakas, audio-visuaalinen ja ruumiiton! Sen jälkeen totesimme, että ruumiimme kaipaavat ruokaa. Festariklubin keittiö oli mennyt kiinni. Löysimme aukion toiselta laidalta 230 gramman burgerin ja kalaa ja pottuja.

103. päivä, 23.5.12, 28. esitys

Heräsin liian aikaisin mutta se ei ollut yllätys. Makasin sängyssä kunnes puhelin sanoi ”naks naks”. Anders tekstasi, ettei voisi olla joulupukki tänään eikä huomenna, sillä hän oli vilustunut. Ehkä perjantaina? Hmm, punanenäinen pukki olisi toiminut mahtavasti. Aamiaisella katsoin sinistä taivasta, merta ja liehuvia lippuja ja hetken aikaa toivoin, että olisi sunnuntaiaamu ja lähtisimme kohta kohti Helsinkiä.

Tavattiin Janet festarikeskuksen edessä kympiltä. Käytiin Nettossa ostamassa lettutarpeet. Tänään kokeillaan filmjölkiä. Takaisin teltalle. Ihmisiä tuli virtanaan, sekä festariporukkaa että Folkteaternista. Menin Annan kanssa hakemaan termospulloja ja sitten Lagerhusetiin keinutuolia. Hissi ei toiminut eikä kukaan osannut opastaa meitä kellariin. Lopulta löysimme Pernillan ja hetken etsiskeltyämme myös keinutuolin. Takaisin teltalle, lisää säätöhommia. Pian siellä näytti mukavalta, kotoisalta. Anton toi toisen keinutuolin, se oli leveämpi, sopiva Taitolle. Anna toi kolme tuuletinta, niitä tarvitaan, on kuuma, on kesä. Mentiin Lagerhusetiin lounaalle, ihan loistavaa ruokaa. Långa on iso, valkolihainen kala.

Sitten mentiin ostoksille Myrornaan, joka on paikallinen kirpputori. Ostin neljä paitaa, Taito kolme LP:tä ja kaksi kuppia. Jatkettiin Nettoon ostamaan talouspaperia. Hanna soitti. Olin unohtanut, että olin luvannut sightseeingin teltassa ja autossa. Tehtiin se kun tultiin takaisin. Göteborgin olot ovat mahtavat. Pukuhuoneemme on suurempi kuin auto ja paljon viileämpi. Ja siellä on jopa tiskikone. Kello on viisi. Taito soittaa tuubaa, minä alan valmistella joulupukin lahjoja ja muita asioita. Torkahdin teltan lattialla. Mersussa on 38° lämmintä.

Kello on 8. Janet toi suomen- ja englanninkieliset vihkoset. Ne näyttävät hyviltä, erityisesti narusaranat ovat hienot. Tajuan hämmennykseni kun kirjoitin niitä: suomenkielinen versio on pidempi koska käytin isompaa kirjasinta. (Nyt tarkistin fontit ja ne ovat yhtä isot, en ymmärrä.) Taito tekee lettutaikinaa, minä keitän kahvia ja teetä. Varttia yli 8 loppuu kaasu. Vaihdetaan pullo. Puoli ysiltä Taito alkaa paistaa lettuja, teltassa on viileämpi kuin ulkona.

Olimme kuulleet, että lippuja oli myyty 19 ja että joitakin festivaali-ihmisiä tulisi myös. Ysiltä teltta oli täysi, 45 ihmistä. Kaikki eivät mahtuneet sisään. Oli kuuma. Moni halusi pelkkää vettä, mutta enemmistö joi kahvia ja teetä. Ja melkein kaikki söivät lettuja. (Filmjölk ei toiminut yhtä hyvin kuin kefiiri.) Tarjoilu kesti puoli tuntia. Teltan etukulmassa nainen pelasi kännykkäpeliä, oli kuin kotonaan. Keinutuolit olivat mukavan korkeat, näimme kaikki ihmiset. Alku oli iisi. Lukiessani ensimmäistä päiväkirjanpätkää tajusin ettemme ole enää Saksassa. Hassua. Etsittiin oikeaa rytmiä koko esityksen ajan, oli pomppukengät jalassa. Kuuma ja täysi teltta. Mutta yleisö oli positiivista ja meidän kanssamme. Puupölkky oli niin ohut, että sain ensimmäistä kertaa sahatuksi oikean puukiekon. Ensimmäistä kertaa Taito ei saanut moottorisahaansa käyntiin. Iso mies pulassa vehkeineen; vaihdoin empaattisia katseita yleisön kanssa, kun Taito imitoi moottorisahaa ulkona. Olin päättänyt lukea kaikki päiväkirjaotteet suomeksi ja kysyin lopussa, oliko se hyvä päätös. Vastaus oli fifty–sixty eli en tiedä. Kasetti meni Folkteaternin ravintolan ruokalipulla. Taito myi yhden cd:n. Janet oli pukki jolle laulettiin ruotsalainen joululaulu. Monet viihtyivät teltassa pitkään esityksen

jälkeen, jutellen, syöden lettuja, käyden Mersussa. Hävettää kun ei osaa puhua ruotsia.

Joudimme festariklubille vasta keskiyöllä. Juotiin pari olutta, puhuttiin esityksestä ja elämästä. Autossa joimme punaviiniä ja söimme leipää, juustoa ja pähkinöitä. Siellä ei ollut enää niin kuuma.

104. päivä, 24.5.12, 29. esitys

Heräsin puoli kasilta ja hämmästyin kadulla vaeltavaa ihmispaljoutta ja autojen määrää. Menin teatteriin suihkuun. Aurinko paistaa.

Osallistuimme aamiaistaiteilijakeskusteluun puoli kymmeneltä. Meitä oli vähemmän kuin kymmenen ihmistä, istuimme kahvilan pöydän ympärillä. Lisa oli virallinen keskustelunvetäjä, joka halusi tehdä sen mahdollisimman epämuodollisesti. Tunsin hien valuvan paitani alla. Keskustelun jälkeen jäimme kahvilaan kirjoittamaan ja surffaamaan netissä. Ruotsalainen radiotoimittaja tuli kysymään, olinko sukua Nils-Aslak Valkeapäälle, jota hän oli kerran haastatellut. En ole.

Pestiin astiat, fiksattiin moottorisaha, siivottiin. Mun silmiä väsyttää. Lepuutin niitä katsellen kauniita nilkkoja lounastaessamme festariklubin ravintolassa. Lounaan jälkeen lähdettiin etsimään Taitolle G#-kitaraa. Löydettiin meille eilisiltana suositeltu kauppa mutta siellä ei ollut G#-kitaraa. Myyjä soitti toiseen kauppaan ja sieltä kitara löytyi. Käveltiin sinne. Ja löydettiin miniatyyrikitara. Kauppoja hieroskellessa myyjä kertoi hämmästyttävän tarinan. Hän sanoi isoisänsä olleen suomalainen Toivo Partanen, Hotellin Kämpin omistaja ja poliisipäällikkö 40-luvulla. Orson Wellesin hyvä ystävä. Welles tuli Helsinkiin ’48 tai ’49 toimiakseen tuomarina missikisoissa. Hän tuli omalla jahdillaan. Kilpailun jälkeen hän oli ehdottanut tytöille, että nämä tulisivat hänen kanssaan Hollywoodiin. Kolme tai neljä oli tarttunut tarjoukseen. Kului viisi vuotta eikä tytöistä kuulunut mitään. Kahden suomalaisen merimiehen laiva pysähtyi Riadissa, Saudi-Arabiassa. Miehet kävelivät kaupungilla ja näkivät ison joukon burkhapukuisia naisia lähteen ympärillä. Naiset lauloivat. Yhtäkkiä miehet kuulivat joidenkin naisten laulavan suomeksi, tulkaa huomenna koko miehistön kanssa takaisin ja viekää meidät takaisin Suomeen.

Niin he tekivät. Orson Welles oli myynyt naiset arabeille orjiksi. Uskomaton juttu. Taito osti lopulta G#-kitaran, Vox Mini 3 -vahvistimen, kaapelin ja ylimääräisen setin kieliä. Sen jälkeen käytiin Hemköpissä ostamassa kefiiriä ja induktiolieden puhdistusnestettä, josta ei ollut kovin suurta apua.

Mentiin katsomaan Ampen veljesten showta, jolla on pidempi nimi kuin meidän omalla. Tavattiin Pernilla, joka sanoi, että lippuja oli illaksi myyty neljä ja että joku neljän porukka kenties tulisi vielä. Ja hän yrittää hankkia meille muusikkovieraan. Huomiseksi on myyty 25 lippua. Veljesten show oli simppeli esitys veljeydestä ja ystävyydestä. Toiseen täytyy luottaa, he sanoivat. Tykkäsin siitä. Sitten juostiin laivalle. Olisimme ehtineet myös kävellen.

Tultiin teltalle puoli kasilta. Syötiin leipää, ja aloin keittää kahvia ja teevettä. Taito alkoi paistaa lettuja puoli ysiltä. Karen toi liput, rahalippaan ja päiväkirjat. Hän kertoi meille samat uutiset kuin Pernilla. Lopulta meillä oli yleisössä 18 ihmistä. Pienin oli Hjalmar, joka nukkui koko esityksen ajan vaunuissaan teltan nurkassa. Mukava, lämmin, tarkkaavainen yleisö. Me puhuttiin alussa ruotsia! Pehmeä alku. Teenjuojia ei ollut monta ja he kaikki halusivat kamomillateetä! Sara ja Lova tiesivät enemmän kuin toiset nähtyään esityksen edellisiltana ja he nauroivat joillekin asioille etukäteen. Sahasin nätin puukiekon maitokannun alle. Taito sai sahan käyntiin. Burkha-kasetti myytiin neljällä eurolla, Lova oli joulupukki, jolle laulettiin jälleen yksi ruotsalainen joululaulu. Ihmisillä ei ollut esityksen päätyttyä kiire mihinkään vaan he jäivät syömään lettuja ja käymään autossa, juttelemaan. Heidän lähdettyään sammutimme valot, suljimme teltan ja auton ja menimme parille oluelle festariklubille. Siellä istuimme Danielin kontissa jutellen Annan, Johanin, Diegon, Joakimin ja Damianin kanssa. Ampen veljekset kävivät sanomassa terve. Autossa joimme eilisen punaviinin loppuun leivän ja juuston kera.

105. päivä, 25.5.12, 30. esitys

Herättiin 5.20, kun joku koputti kaksi kertaa auton kylkeen. Taito näki vilauksen repusta. Sitten se oli mennyt. Unta ja lepoa ysiin asti. Suihku. Festarikeskukseen kuuntelemaan Ampen veljesten aamiaisjutustelua

mutta he eivät olleet siellä. Siellä puhuttiin Book Burningista. Kahvia ja päiväkirjankirjoittamista. Vaikuttaa siltä että päivästä tulee kuuma.

Siivottiin ja pestiin astiat. Joku mies tuli sanomaan, että meidän pitäisi siirtää teltta, että se oli hänen parkkipaikkansa. Opastin herran festivaalikeskukseen. Nyt Taito testaa eilen ostamiaan kitaraa ja vahvistinta. Sen jälkeen käveltiin Kungstorgetille katsomaan performanssitaidetta, Live Action -festivaalin 7. ilmentymää. On kuuma. Törmättiin Annetteen. Eräs mies makasi mahallaan jalkakäytävällä ja kirjoitti siihen hiilellä: Skrik, Var tysta, Scream, Be quiet. Välillä joku kysyi häneltä, oliko hänellä kaikki kunnossa. Käveltiin takaisin Hemköpin kautta, vietiin kefiiri auton jääkaappiin ja mentiin lounaalle Lagerhusetiin. Silakkapihvit olivat maukkaita.

Iltapäivällä otin teltassa torkut ja joogasin. Taito uppoutui uuteen vanhaan harrastukseensa, valokuvaamiseen. Sitten hän putsasi keskittyneesti induktioliettä ja pannua.

Menin katsomaan Miet Warlopin biisiä. M. W. on värikäs sottapetteri. Taito jäi autoon meditoimaan. Illaksi on myyty 37 lippua. Kello on nyt 20 yli 8. Taito pelaa väriälypeliä älypuhelimellaan. Haastavaksi sen tekee Taiton värisokeus. Nyt peli loppui. Lettujenpaisto alkaa.

Ennen esitystä meitä hiukan hirvitti, että ihmiset tulevat tasan ysiltä ja lettujen ynnä juomien tarjoilusta sukeutuu oikea kaaos. Telttaan vyöryi myös suurehko teini-ikäisten ryhmä, ja meitä hirvitti, minkä suunnan ryhmä ottaisi. Molemmat huolet olivat turhia. Jostain kumman syystä ajoitus oli täydellinen ja teinit suurenmoisia. Puhuin alussa ruotsia enemmän kuin eilen mutta en aina ymmärtänyt vastauksia. Tänään suurin osa yleisöstä joi kahvia ja kaikki teenjuojat halusivat vihreää teetä. Taito aloitti laululla, jota ei ollut laulanut pitkään aikaan. Tykkäsin siitä. Sitten Taito meni pois. Kerroin kuinka mahtavaa on olla taiteilija. Annoin puukiekon ihmisille nuuskittavaksi. Taito suoritti machosahauksensa ja ihmiset olivat iloisia, paljon hymyileviä naamoja. Tuuba oli ihana. Burkha rokkasi. Huutokaupassa teinit keräsivät kolehtin ja ostivat kasetin 82 kruunulla. Tein kansitaidetta. Anton toimi joulupukkina, jolle laulettiin ”Sommaren är kort”. Teinipoika halasi meitä molempia. Ihmiset kävivät nopeasti Mersussa ja lähtivät pois.

Festariklubilla joimme pari kaljaa Pieterin kanssa. Toinen Pieter jatkoi teltassa aloittamaansa kehuryöppyä: kaikki Belgian teatterit pitäisi sulkea vuodeksi ja esittää meidän juttuamme niiden sijaan. Sen seurauksena Belgian taloudellinen, henkinen ja poliittinen kriisi helpottaisi.

Tulimme autolle 1.20. Näyttää siltä että auto ja teltta ovat oikeita kusimagneetteja. Joka puolella oli pieniä keltaisia järviä ja jokia.

106. päivä, 26.5.12, 31. esitys

Heräsin puoli seiskalta mutta makasin sängyssä kymppiin. Taito kuorsasi ankarasti. Herättyään hän sanoi, että myös minä osaan kuorsata. Tasapeli. Suihku. Aamiainen. Aamiaisen jälkeen menin kuuntelemaan keskustelua Miet Warlopin Mystery Magnetista. Se käytiin Das Artsin feedback-metodilla, jonka esittelivät Barbara ja Karim. Barbara lupasi tulla katsomaan esitystämme tänään. Hienoa. Eristyisesti siksi, että olin juuri kuullut että esitykseen on myyty 4 lippua. Kysyin Birgittaa pukiksi, katsotaan miten käy. Takaisin teltalle, jossa Taito oli siivonnut. Panin astiat koneeseen ja lähdettiin etsimään synttärilahjaa mun pojalle ja tuliaisia Taiton tyttärille.

Odotan Taitoa lelukaupan ulkopuolella. Kone kaupan kulmalla puhaltaa saippuakuplia. Pieni japanilainen poika hyppii niiden perässä. Pieni skeittikauppa, jossa kävin, oli suuri pettymys. Pääasiassa rättejä, ei trukkeja. Ampen veljekset kävelivät ohi etsien ruokapaikkaa. Taito tuli kaupasta kahden ison kassin kanssa. Syötiin libanonilaista mikrouuni-tahini-lohta. Se oli parempaa kuin miltä kuulostaa. Käveltiin festarikeskukselle, otettiin kuva Tillin kengistä roikkumassa festarikyltissä ja juotiin kahvit. Sitten hotellille siestalle ja kirjoittamaan.

Kuudelta suuntasimme takaisin teltalle. Pysähdyttiin matkalla jäätelölle. Kuuma iltapäivä. äkkiä näin Riinan kävelevän kohti ja vilkuttavan meille. Hauska yllätys. Teltalla joogaa ja valmisteluja. Menin teatteriin hakemaan vettä; sisäkaiuttimista kuulin kuinka ihmiset taputtivat Gob Squadin esitykselle Before Your Very Eyes. He aloittavat rekkansa pakkaamisen. Kello on 20.10.

Taito alkoi paistaa lettuja 20.35. Yhdeksältä meillä oli teltassa 21 ihmistä. Taito lauloi tuutulaulun lapselle, joka odottaa isäänsä kotiin, isä tuo lapselle kengät. Jälleen kerran kerroin kuinka kaikki sai alkunsa. Sahasin nätin puukiekon ja annoin sen ihmisille. Taito teki temppunsa. Burkha-kasetti myytiin 40 kruunulla. Ja Birgitta oli naureskeleva joulupukki, jolle ihmiset lauloivat niin kauniisti. Esityksen jälkeen juttelin jonkin aikaa Barbaran ja tuntemattoman miehen kanssa. Sitten vein astiat koneeseen ja mentiin drinkille ja hyvästelyreissulla festariklubille. Teltalla pakkasimme auton. Saatiin homma pakettiin yhdeltä. Umpipuhki.

107. päivä, 27.5.12

Heräsin kasilta. Kirjoitin vähän. Skypetin Kajan kanssa. Aamiainen. Teltalle ennen kymmentä. Liikkeelle 10.10, 478 km edessä. Ajettu 4 km, tankataan 29,81 l. Kuunnellaan Kätilöä, 6. cd. Ohitettiin asuntovaunuyhdistelmä. 1. tunti 59 km, 2. tunti 137 km. Tultiin Vätternin rantaan, maisematie. Järvellä tuulee, sen selkä on tummansininen. 3. tunti 218 km. Pysähdyttiin tankkaamaan Mantorpissa. Statoilin pihassa pieni automme ei mahtunut kärpästen lailla pörräävien ruotsalaisten sekaan. Preemin pumput eivät toimineet. Lopulta tankkasimme St1:ssä, 27,62 l. Syötiin leipää, voita ja keksejä ostosparatiisin parkkipaikalla. Keitettiin kahvit. Tsekattiin öljyt. 4. tunti 253 km, 5. tunti 303 km. Ruotsin maanteillä ajaa Volvojen ja Saabien seassa kiiltäviä amerikanrautoja ja moottoripyöriä. 6. tunti 386 km. Kätilö loppui, hurja tarina, hienoa kerrontaa. Iskettiin ruuhkaan 30 km ennen Tukholmaa, kello on 16.55. 7. tunti 453 km. Puolen tunnin satamassa pyöriskelyn jälkeen löydettiin check-in, en tunne olevani järin älykäs; en tiedä millainen tunne Taitolle on, en kysy. Perillä 18.04, laivaan päästiin 18.10. (Keskinopeutemme oli jälleen noin 60 km/h, mäkkäreitä pongattiin kymmenen.) Tällä kertaa hytin ikkuna avautuu promenadille.

Loikoillaan hytissä reilu tunti. Mennään buffettiin syömään. Syödään liikaa. Koko rahan edestä. Möngitään takaisin hyttiin. Katsotaan Taiton läppäriltä osa sarjasta Katu. Nukahdetaan.

108. päivä, 28.5.12

Aamulla noustaan. Aamiaisen jälkeen jään kirjoittelemaan hyttiin, Taito lähtee tupakalle ja shoppailemaan.

Helsinkiin saavuttiin yhdeltä. Ajettiin Suvilahteen, tankattiin 34,83 l:aa, Taito jatkoi Kanteleelle, minä otin laukkuni ja kävelin kotiin.

109. päivä, 15.6.12

Lähdin kotoa neljältä. Ostin jäätelön Kahvila Sävystä ja kävelin Pasilan asemalle. 16.46-juna Mäntsälään. Matkalla Taito soitti ja sanoi olevansa matkalla mutta myöhässä: Ranen Transit oli hajonnut ja hinausapua oli kaivattu. Taito myöhästyi kymmenen minuuttia.

Kanteleella Helmi kokeili uutta pyöräänsä, jonka Taito oli tuonut. Perunat olivat valmiit. Syötiin. Ruuan jälkeen menin tyttöjen kanssa katsomaan Ukraina–Ranska-matsia mutta sitä oli siirretty ukkosmyrskyn takia. Helmi kysyi, miksi stadionilla ei ollut kattoa.

Taito keitti raparperimehua. Vihdoin myös jalkapallo alkoi. Katsottiin sitä jonkin aikaa. Sitten tytöt pesivät hampaansa, ja luin Helmille varpusesta, joka ei ymmärtänyt koreiden höyhenten merkitystä kuin vasta käytyään paratiisisaarella.

Tyttöjen nukahdettua mentiin nostamaan keinutuolit ja televisio autoon. Kokeiltiin tv:tä pihalla. Kun tv sai sähköä, siitä alkoi nousta pahanhajuista savua, ja tempasimme sen seinästä irti. Tv:stä kehkeytyi hetkessä oiva hyttysenkarkotin. Onneksi talosta löytyi vielä Taiton äidin vanha tv, joka toimi. Keinut ja tv autoon. Nyt Taito pullottaa raparperimehua. Minä katson Ruotsi–Englanti-matsia. Sauna on lämpiämässä.

110. päivä, 16.6.12, 32. esitys

Nousin puoli yhdeksän. Tytöt katselivat naapurihuoneessa Paavo Pesusientä tai jotain vastaavaa. Taito jyräsi keittiössä tuorepuuroa. Aurinko paistoi.

Tsekattiin öljyt ja lähdettiin liikkeelle 9.45. Matkaa edessä 148 km. Ensimmäinen pysähdys Taiton työhuoneella: täydennystä levykauppaan. Odotan autossa: linnut laulavat, hyttyset inisevät,

kärpäset pörräävät, tuuli suhisee. Toinen pysähdys Mäntsälän Konemyymälässä: moottorisahalle bensaa. Bensan lisäksi Taito osti teräketjuöljyä, raivaussahanvaljaat, viilan ja kulmavaihderasvaa. 1. tunti 40 km. Taito ajoi Ridasjärven-risteyksen ohi ja gps sekosi, pientä säätöä ja matka jatkui. 2. tunti 107 km. Perillä 12.20. Meitä olivat vastassa Riku, Matti ja Jussi. Ja tähänastisten matkojemme suurin teltta, 6 m x 12,5 m. Katto oli iloisen vihreä-, sini- ja harmaaraitainen.

Kello on 15.40. Teltta alkaa näyttää kodilta. Syötiin lounasta naapuriteltassa, harppujen kahvilassa. Nyt tehdään lähtöä kauppaan. Yllätysvieras: Jorma kameroineen. Syötiin jäätelöt torilla. Tyhjän torin toisessa laidassa istuksi juttelemassa kaksi miestä. Toisella oli rollaattori, toisella 1200-kuutioinen BMW. Kuultiin kuinka BMW oli ollut parkissa Eiffel-tornin juuressa edellisenä kesänä. Otettiin kuva Tillin kengistä Viialan kuntapatsaan edessä.

Teltalla viimeistelimme valmistelut. Ihmisiä alkoi tulla puoli 7. Varttia vaille tuli kaksi enkeliä. Toinen heistä kehui lettuja taivaallisiksi. Ennen kuin esitys varsinaisesti alkoi teltassa vieraili myös musta kissa, joka halusi lettua, ja neljä tyttöä, jotka joivat raparperimehut, söivät letut ja jatkoivat leikkeihinsä. Myös eräs mies kurkisti oven raosta ja kysyi, oliko teltta olutteltta. Ei, vaan raparperimehuteltta, kuului vastaus. Taiton mehu nousi hittituotteeksi lämpimässä illassa, ja ihmiset vaihtelivat reseptejä. Lopulta meillä oli koossa 25 hengen yleisö. (Outi oli myös!) Taito lauloi pitkähkön surullisen laulun ja lyhyen iloisen. Minä kerroin, kuinka kaikki alkoi. Sitten kerroin omakuvan apurahataiteilijana, joka kuvasi yhtäaikaa sekä menneisyyttä että tulevaa muttei nykyhetkeä. Oli luksusta puhua suomea. Sahaussessiot olivat tavallisen väkevät, samoin Hirvipassissa. Matti yhtyi sähköbassoineen Taiton tuubaan, ja burkha-kasetti nousi ennätyshintaan – 20 euroon! Riku oli joulupukki, joka halusi kahviinsa plöröt. Onnistui. Ihmiset lauloivat hänelle kaksi laulua, Joulupuun ja Onkos tullut kesä. Esityksen jälkeen teltta katosi ympäriltämme salamavauhtia. Pakkasimme auton. Kymmeneltä ajoimme festari-ihmisten luo syömään lounasta illalliseksi. Yhdeltätoista olimme tien päällä.

Pysähdyttiin tankkaamaan kahdeksan km:n jälkeen, 30,66 l. 1. tunti 65 km. Pysähdyimme pissalle. 2. tunti 121 km. Taitoa väsyttää; koti on niin lähellä mutta niin kaukana. Pysähdyttiin viimeisen 30 km:n aikana kolmesti. Perillä 1.50.

111. päivä, 17.6.12

Nousin 8.30. Tytöt ja Taito katselivat lastenohjelmia telkusta. Join kahvit, söin jugurttia ja karpaloita. Syötyäni hain Mersusta likaiset astiat ja pesin ne. Join espresson. Taito kävi suihkussa. Nostimme keinut ja tv:n autosta pois. Sitten tulin Taiton ja perheen kyydissä Tikkurilaan. R-juna Pasilaan. Kotona 12.30. Sataa.

112. päivä, 4.7.12

Olen jo Rakveressä ja ensimmäinen veto, Talk to me, on ohi. Se oli hyvä veto. Taito on matkalla tänne, yksin. Hän lienee täällä puolen tunnin kuluttua.

Taito tuli 20 yli 8. Me parkkeerattiin auto puistoon teltan viereen lammen rantaan ja mentiin teatterin kahvilaan. Taito oli aloittanut matkansa tiistaiyönä kolmelta Haikolasta, Vienan Karjalasta, tullut kotiin Kanteleelle keskiyöllä ja startannut Rakvereen keskiviikkona iltapäivällä.

Teatterin kahvilassa seurusteltiin Kajan, Hyden, Martin, Tiinan, Davisin, Pieterin, Lauran, Ricardan, Priitin, Maiken, Taavetin, Ingan ja monien muiden kanssa yhteen saakka. Sitten juotiin itävaltalaisen brandin pohjat autossa ja mentiin petiin. Sääli, mutta se tapahtui ennen kuin Miisu ja Sova alkoivat paistaa kanttarellejä.

113. päivä, 5.7.12, 33. esitys

Noustiin puoli ysiltä. Syötiin aamiaista yhdessä Kajan ja Kallen kanssa. Sataa tihuutti kevyesti kun kävelimme ruokakauppaan. Ostettiin kefiiriä, maitoa, munia, jauhoa, voita, leipää, savujuustoa, öljyä, makkara, nektariinejä, persikoita ja vettä. Tultiin teltalle ennen kymmentä. Alettiin sisustaa meidän kotia. Assistenttimme Anne-Liis tuli kysymään, mitä me tarvitsimme. Pian meillä oli räsymattoja, penkkejä,

tuoleja, televisio ja termoskannuja. Hän toi meille myös RCA-kaapelin, koska omamme oli liian lyhyt kuten tavallista. Yritimme ottaa sähköä auton akuista tsekataksemme telkun, mutta onnistuimme vain polttamaan pari sulaketta. Nyt kello on yli puolenpäivän ja sataa hiljakseltaan. Meillä ei edelleenkään ole sähköä. Lähdetään festaritoimistoon teatteritalolle hakemaan rahaa, vettä ja syömään lounasta.

Ollessamme lounaalla sähkö oli saapunut telttaan. Kello on 15.15, sataa, kaikki valmistelut lettutaikinaa ja kahvia lukuunottamatta on tehty. Laura kävi ja ihmettelimme yhdessä Mersun autobaanaominaisuuksia. Puistossa liikuskelee kiviaikainen villimies. On aika torkahtaa. Taavi oli käynyt autolla nukkuessamme. Hän tuli uudelleen vartin päästä, ja he soittivat Taiton kanssa teltassa. Tänään keksittiin että videosignaali tulee autosta telkkariin yhdellä kaapelilla. Aikaisemmin siihen tarvittiin kaksi kaapelia.

Onneksi ihmiset tulivat vähitellen, olo tuntui oravalta vasta viimeisiä kahveja, teekuppeja ja lettuja tarjoillessa. Tämän illan hitti oli piparminttutee. Kaikki kupit olivat käytössä. Jossain vaiheessa tajusin, että teltassa oli aivan hiljaista, ihmiset eivät jutelleet kuten tavallisesti. Taito lauloi yhden ja sitten toisen surullisen laulun. Mutta jälkimmäinen kertoi Mollberg-nimisestä miehestä enkä ollut kuullut sitä aikaisemmin. Se veti suuni hymyyn. Taavi oli muusikkovieraamme, jolta Taiton kanssa syntyi vetävä impro. Burkha rokkasi vanhaan tapaan, huutokauppa päättyi 6,29 euroon, sen voitti Renzo. Taiteilijalle eli minulle annettiin ylimääräinen kaksieuronen. Anne-Liis toimi joulupukkina, joka sai yleisön laulamaan kahdesti. Joululahjat olivat loppua. Shown jälkeen Taito myi muutaman cd:n, ja juttelin Christophin ja Perin kanssa. Sitten juoksin Talk to me:n esitykseen. Se oli hyvä. Taito istui yleisössä. Sitten suihkuun ja festariklubille. Paljon seurustelua sympaattisten ihmisten kanssa. Kello on puoli 3. Sänky kutsuu.

114. päivä, 6.7.12, 34. esitys

Herättiin kymmeneltä. Autossa oli lämmin. Aurinko paistoi. Puistotyöläiset jyrräsivät koneineen korvinkuultavasti mutta näkymättömissä. Kahvia, leipää ja savujuustoa. Syödessämme

aamiaista ulkona käytiin kuvaussessio: kolmivuotias, vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut prinsessa poseerasi isoisälle. Aamiaisen jälkeen soitin Anne-Liisille, joka lupasi huolehtia tiskauksesta. (Jos me joskus tarvitaan kiertuemanageria, tiedetään kelle soittaa.) Lainattiin Kajan autoa ja ajettiin Viru-Nigulaan – sightseeing ja espressot. Ostettiin kyläkaupasta kefiiriä, munia, jauhoa, vettä ja purkkikala. Ajettiin takaisin Rakvereen.

Teltalla huomasimme, että Anne-Liis oli tiskannut kaikki astiat. Jippii! Teltta näyttää hyvältä. Syötiin leipää ja kalaa lounaaksi. Pietu ja Tanja tulivat ja panivat telttansa pystyyn. Erki tuli ja hiveli Mersun valkoista rattia. Hain vettä teatterin kahvilasta ja vaihdoin poskisuudelmia Amelien kanssa. Nyt alan keittää kahvia. Kello tulee neljä. On kuuma.

Ja kuumempi tuli. Ihmiset tulivat vähitellen ja tarjoilu soljui nätisti. Kuten eilen, teltta tuli täyteen, 50 ihmistä. Tänään suurin osa joi vettä. Taito lauloi isästä, joka on töissä ulkomailla ja tuo lapsilleen tuliaisia. Minä kerroin, kuinka kaikki sai alkunsa. Ihmiset olivat kanssamme kuunnellen intensiivisesti mutta reagoiden vaimeasti. Taavet ei ilmaantunut muusikoksi, koska hänen piti paikata Kalle Spordikirikissä. Burkha-kasetti meni vitosella ja Taiton oikealla cd:llä Elinalle. Priit oli kautta aikojen ensimmäinen paljasjalkainen pukki. Anne-Ly toimi esilaulajana ”Kükita, kükita” -laulussa joka teki pukin onnelliseksi. Lakritsimerkki vaihtui Fazerista Pandaan. Esityksen jälkeen suurin osa juoksi seuraaviin esityksiin. Anne-Liis huolehti tiskauksesta. Me mentiin Virmaan syömään.

Päivällisen jälkeen alettiin kävellä kohti varastorakennusta ja japanilaisten esitystä. Matkalla ostin jäätelön ja Taito joitakin suodattimia heidän Laica-kannuunsa. Ne olivat niin halpoja. Enar pysähtyi ja tarjosi kyytiä. Autossa hän kysyi, voisiko Taito viedä jotain pyro-kamaa Suomeen. He pääsivät sopimukseen. Me mahduttiin katsomaan esitystä. Pienieleinen esitys suuressa tilassa. Näyttelijät näyttivät nukeilta. (Myöhemmin yöllä kuulin Talk to me -kritiikkiä, että esitimme pieniä, henkilökohtaisia tarinoita valtavassa tilassa, että railo tarinoiden ja tilan välillä oli liian leveä. Tätäkin myöhemmin kuulin jonkun ihmettelevän, mitä ne näitä henkilökohtaisia juttuja... ) Ilta kului

Kajan, Krõõtan, Renzon, Ališan, Revon, Pietun, Tanjan, Tilmannin, Sodjan (hän näytti minulle tussin jonka oli voittanut huutokaupassamme Riiassa ja jota hän sanoi käyttävänsä rauhoittuakseen), Teriken, Perin (puhuttiin Euro-jalkapallosta), Gundegan, Evan, Davisin, Tuomaksen (hän oli tullut tänään ja nähnyt viisi esitystä), Rikun ja Jarkon (he olivat niin ikään tulleet tänään mutta nähneet vain kolme esitystä). Illan päätteeksi juteltiin Robinin kanssa. Hänellä oli mahtava idea. Koska olimme esiintyneet Forced Entertainmentin kanssa yhtäaikaa jo kolmilla festareilla näkemättä toistemme juttuja, voisimme esittää samanaikaisesti naapurihuoneissa, mitä ajattelimme tai mitä olimme kuulleet toistemme esityksistä. Gundega sanoi ostavansa duon vuoden 2013 Homo Novusiin. Kello oli neljä. Aurinko oli noussut.

115. päivä, 7.7.12, 35. esitys

Heräsin 9.15. Nousin kymmeneltä. Autossa oli kuuma. Aurinko loisti ylhäällä. Kahvia. Pietu ja Tanja liittyivät seuraamme aamiaisella. Lisää kahvia. Sitten menin ostamaan talouspaperia, vettä ja palasokeria, koska muurahaiset olivat löytäneet sokerimme teltassa. On KUUMA.

Keskipäivällä pelattiin perinteinen Romantikot–Kyynikot- jalkapallomatsi. Romantikot voittivat toisen kerran. Ammuin kaksi rankkaria taivaan tuuliin. Vain yksi Kyynikko loukkaantui, pikkuvarvas murtui. Sitten pikainen lounas teatterin kuppilassa. Kello on kolme. Taito tekee lettutaikinaa, minä keitän kahvia.

Yleisö alkoi saapua nätisti yksitellen. Taito paistoi lettuja eikä mun tarvinnut pomppia oravan lailla. Oli mustan kahvin iltapäivä, täysi teltta kolmatta kertaa peräkkäin. Taito aloitti surullisella ja jatkoi tuutulaululla. Minä jaoin esityksen käyttöohjeet ja kerroin kuinka kaikki alkoi. Tänään tajusin, miksi ihmiset nauravat kun Taito lopettaa sahaamisen: minun sahaaminen kestää viisi minuuttia, Taito tekee saman viidessä sekunnissa, se saa ihmiset nauramaan. Mutta Hirvipassissa ei naurattanut tänään. Krõõt tanssi käsivarsitanssin Taiton säestäessä tuuballa. Henri voitti huutokaupan viidellä eurolla, joka koottiin useasta kukkarosta. Peeterin pukki kirvoitti ihmisistä laulun Kuusepuu. Sitten se oli ohi. Purettiin teltta rauhallisesti. Tanja tuli ja raportoi Forced Entertainmentin Quizoolasta, kun odotimme tikkaita.

Ne eivät tulleet mutta pitkä kundi otti lamppumme alas. Nyt ollaan valmiita iltaan.

Se oli ihana kesäilta. Ruokaa, viiniä, olutta. Näimme puoli tuntia Quizoolasta, annoimme lupauksia Davisin 7 lupauksessa ja tanssittiin Pietun tahtiin. Sänkyyn päädyin neljältä.

116. päivä, 8.7.12

Herättiin kymmeneltä. Mentiin loppuaamiaiselle teatterin kahvilaan. Taito oli jo siellä, Mersu tankattuna. Hän joi nopeat kahvit ja lähti kohti Tallinnaa ja kotia. Minä ajoin Viru-Nigulaan Kajan ja Ricardan kanssa.

117. päivä, 11.9.12

Taito on varmaan jo aloittanut kymmenennen matkamme kohti Bastardia Trondheimissa. Odotan että hän poimii mut kyytiin ja mietin, onko tämä viimeinen matkamme.

Taito nappasi mut Suvilahdesta 15.40. Nyt kello on neljä, ja me odotetaan laivaan pääsyä. Se tapahtui puoli viideltä. Nyt me odotetaan päivällistä.

Vyöryttiin täysin vatsoin laivan kauppaan. Seisottiin DVD-hyllyn edessä ja päädyttiin lopulta Avatariin. From Dusk til Dawn ja Cold Mountain saivat jäädä hyllyyn. Ostettiin myös punaviiniä, suklaata ja pieni Fernet Branca digestiiviksi.

Avatar alkoi hienosti: jalaton mies sai jalkansa takaisin. Loppu oli myös jees, koska se oli onnellinen. Mutta keskellä tapahtui paljon mitäänsanomatonta värkkiä. Sitten mentiin parille kaljalle. Palattuamme hyttiin saimme tosi originellin idean – länsimainen ihminen vihaa elämää, jossa ei tapahdu mitään. (Tätä Trondheimista palatessa kirjoittaessa ”vihaa” tuntuu liioittelulta, ehkä kammoaa olisi oikeammin sanottu.)

118. päivä, 12.9.12

Noustiin kasilta. Päästiin laivasta 9.40. 789 km edessä. 1. tunti 44 km. 2. tunti 128 km. Autossa istuu kaksi hiljaista miestä, korvatulpat

korvissaan. Moottori jyrisee aika lailla. 3. tunti 212 km. 12.50 tankattiin 35,66 l. Lisättiin öljyä ja ostettiin kahvit ja sämpylät. 5. tunti 330 km. Ruotsin pohjoispuolisko muistuttaa Suomea: pitkiä teitä keskellä metsää eikä muita autoja näy. Mutta satunnaiset talot ovat suurempia ja varakkaamman näköisiä. Kuten Suomessa, kirpputoreista ilmoitellaan siellä täällä. On myös ostetaan marjoja -kylttejä. 6. tunti 406 km. 7. tunti 486 km. 37,86 l + öljyä + kahvit ja sämpylät. 9. tunti 575 km. Pysähdyttiin Åressa pesemään tuulilasi. Aurinko paistoi kirkkaana. 10. tunti 634 km. Ohitettiin hirvifarmi ”Kiss a Moose”. 21:25 ylitettiin Norjan-raja. Neljä minuuttia myöhemmin hirvi ylitti tien aivan nokkamme edestä. Taiton reaktiot pelaa! 11. tunti 710 km. 12. tunti 765 km. Tultiin teltalle kymmenen jälkeen. Parkkeerattiin auto aivan sen viereen, teltan metallikehikon alle. Siihen se sammui eikä suostunut enää käynnistymään. Antaa olla.

Otettiin kamat ja käveltiin hotellille. Aulassa tavattiin Verk Produksjonerin Saila ja Fredrik aivan kuin Göteborgissa toukokuussa: he olivat lähdössä ja me tulossa. Veimme tavarat huoneisiimme, syötiin päivän kolmannet sämpylät ja mentiin festivaalibaariin Avant Gardeniin. Tavattiin Annika, Anniken (hän sanoi, ettemme voisi parkkeerata autoa sinne minne olimme sen parkkeeranneet, lupa olisi voimassa vasta huomisesta, me sanottiin että auto oli muurien sisällä, jolloin hän riemastui, silloin ei ole mitään hätää, he ovat vuokranneet sen paikan), Oblivian muut jäsenet, Janek, Per ja Anders, jonka 40. syntymäpäivä oli juuri alkanut. Kello on yksi. Sänkyyn.

119. päivä, 13.9.12, 36. esitys

Heräsin kasilta. Kaupunki näyttää harmaalta hotellihuoneen ikkunan takana, on satanut. Aamiaiselle jota kaikki tapaamamme ihmiset olivat kehuneet. Tultiin teltalle kympiltä. Anniken ja Terje tulivat myös pian. Ja Ingrid. (Vaikuttaa, että Norja kuuluu maihin, joissa julkiset esitykset ovat ankarasti säädellyt.) He lähtivät hakemaan tavaraa Avant Gardenista. Me jäätiin ihmettelemään, kuinka asettua. Solmin vessasopimuksen naapurissa olevan Radisson SAS -hotellin kanssa.

Joo, paikalliset säännöt ovat tiukat. Meidän pitää siirtää auto, koska sen alla on hieno kiveys. Mutta auto seisoo jo kiveyksellä, johon se on

tiputtanut pikkasen öljyä, mutta ei tiputa enää, koska moottori on kylmä. Joka tapauksessa se pitää siirtää. Helpommin sanottu kuin tehty. Mersu ei halua käynnistyä. Taito tekee jonkun taikatempun ja saa kätensä mustiksi. Ne eivät näytä lettukokin käsiltä. Mutta taika tepsii ja Mersu siirtyi. Jatkettiin teltan sisustamista ja voilà, ihme tapahtuu jälleen – se on meidän kotimme! Terje pani ikkunoihin pleksit, jotta sieltä ei vedä eikä sada sisään. Teltassa tosin on muutama reikä. Ja lattia on komea, harmaata kiveä. ”Kotini on linnani.” Anniken tuli takaisin ja sanoi, että lettutaikina pitää tehdä Avant Gardenin keittiössä. Ja että esitystä valvoo kaksi tulikortin omaavaa ihmistä, vaikka emme edes käytä kaasua. Nyt syödään intialaista lounaaksi, ja elämä tuntuu oikein mukavalta.

Takaisin teltalle Reman kautta: maitoa, jugurttia, omenoita, paprikoita, voita, juustoa ja silliä. Fiskepudding houkutteli mutta emme uskaltaneet ostaa sitä. Videokaapeli ei toimi. Storli meni ostamaan uuden. On aika ottaa torkut, 17.20.

Taito alkoi paistaa lettuja seiskalta. Jotkut Bastardin ihmisistä olivat jo paikalla. Ja Håkki myös. Kahvia ja tuoreita lettuja kouraan. Myös ensimmäiset oikeat yleisön edustajat saapuivat. Nätisti, vähitellen. Lopulta heitä oli parikymmentä. Heidän jutustelunsa ja hymynsä toivat telttaan kesän. Taiton laulu muutti vuodenajan syksyksi. Ja alkoi sataa. Jaoin manuaalit (ne näyttävät ihan oikeilta kirjoilta!) ja me jatkettiin vanhaa rataa. Sisällä ei tuntunut liian kylmältä. Ihmiset reagoivat herkästi, Taiton karhu ja hirvimies saivat heidät nauramaan ja hihittämään. Menin ulos, ja Håkki kertoi tarinan, jossa hänen isoisänsä näytteli suurta roolia. Burkhaimpro oli kautta aikojen paras, kasetti myytiin ennätysmäiseen 200 kruunun hintaan. Voittajalla eli Jan Ivarilla oli oikeasti vain 190 kruunua mutta Per lainasi hänelle kympin. Sitten Per poistui ilmestyäkseen jälleen joulupukkina. Hän sai meidät laulamaan ja tanssimaan. Sitten kerroin kuinka kaikki meni ja hyvästelimme vieraamme. Ilmassa oli hienoinen viimeisten esitysten tuntu.

Esityksen jälkeen juotiin autossa pari mukia punaviiniä ennen kuin liityimme Oblivian ja Perin seuraan illalliselle hienoon ravintolaan.

Hyvä fisu! Annika sanoi tykkäävänsä elämästään, jossa ei tapahdu liikaa. On mukavaa kun ei tapahdu liikaa. Hän tuli autoon yömyssylle. Satoi kovaa, kattoikkuna vuotaa.

120. päivä, 14.9.12, 37. esitys

Heräsin kasilta. Aurinko paistoi kirkkaasti. Pidin silmiä kiinni vielä tunnin. Kävin hotellissa pissalla. Taitokin heräsi. Keitettiin kahvia, syötiin jugurttia ja leipää. Teltan katolla oli kaksi pientä lammikkoa. Puistelin ne alas. Muuten siellä näytti ihan hyvältä. Anniken, Roger ja Terje tulivat. He ihmettelivät Taiton keinua, joka oli rikkoutunut edellisiltana hänen allaan. Vaihdetaan keinuja tänään. Siivottiin hiukan ja näpsäistiin kuva Tillin kengistä merimiesten patsaan juuressa. Kello on varttia yli 11. Chillaillaan.

Mentiin kävelylle. Käytiin taidemuseossa, joka on kauniissa talossa. Syötiin pitsaa, joka ei ollut erityistä mutta ihan ok. Sillä välin Terje oli korjannut keinun. Hän oli tuonut myös muutaman maton. Roger soitti tuovansa tyynyjä, onko harmaa väri ongelma. Sanoin että ne voivat olla minkä värisiä tahansa. Nyt tehotorkut ja niiden jälkeen Janekin esitykseen.

Janekin Margareta oli hurmaava yhdistelmä etsivän työtä ja tarinankerrontaa. Ihmisen elämä on mysteeri. Sitten Taito teki lettutaikinan ja me palattiin autolle. Siivoiltiin hieman ja tehtiin loppuviimeistelyt. Janek tuli projektoreineen ja heillä oli Taiton kanssa läpimeno. Minä keitin teevettä ja kahvia. Sataa.

Esityksen alkaessa teltassa oli sympaattinen viidentoista hengen yleisö. He istuivat hiljaa hymy suussa. Taito lauloi tavallisen surullisen ja iloisen laulun. Katsottiin kaksi videota, Metromatka ja Lahjematka! Kerroin kuinka kaikki oli saanut alkunsa ja Taito paistoi lisää lettuja. Kerroin tarinani apurahataiteilijana niin nopeasti, että Taito ei istunut vielä valmiina Mersun ratin takana. Katseltiin häntä valmistautumassa, huvittavaa. Myönsin ihmisille rehellisesti, että oli tapahtunut virhe. Menin sahaamaan ja Taito mun jälkeeni. Karhun sisääntulo on yksinkertaisesti hurmaava. Hirvipassissa soljui sujuvasti ja paistettiin lisää lettuja. Taito soitti tuubaa, menin ulos ja palasin burkhaimproon

joka oli sangen jees. Korkein tarjous oli 50 kruunua ja viisi purukumia. Taiton kauppa innostui toden teolla, sillä raju tuulenpuuska yritti tempaista teltan taivaan tuuliin ja Taito sai kolme lippua, kaksi aikuisen ja yksi lapsen, Korkeasaareen. Hän alkoi pohtia, että nyt vaan pitää hankkia se lapsi. Sitten oli Janekin vuoro: hän kertoi yllättävän tarinan vuodelta 2005, jolloin olimme tavanneet pikaisesti festivaaleilla Szcecinissä. Yksi suomalaisista unohti matkalaukkunsa teatteriin, mutta se en ollut minä. Luulen tietäväni kuka se oli. Kertoessaan tarinaansa hän projisoi kasimillisen kaitafilmin valkealle huovalle, jota Taito piti. Sen jälkeen tuli Jan Ivarin pukki. J. I. oli hyvä. Ihmiset jäivät joksikin aikaa juttelemaan. Me järjesteltiin paikkoja ja lähdettiin Avant Gardeniin.

Mette Edvardsenin Black oli simppeli esitys, yhtä aikaa sekä vahva että hauras. Sen jälkeen juotiin baarissa pari kaljaa ja juteltiin Svanten, Helenin, Perin, Metten ja muiden kanssa. Autolla söimme ja joimme punaviiniä ennen kuin painoimme päät tyynyyn.

121. päivä, 15.9.12, 38. esitys

Noustiin puoli 11. Sataa tihuutti. Kahvia, jugurttia, leipää. Suunnitelma. Suihkuun Avant Gardenin kellariin. Mahtavaa! Varastin kolme banaania Metten pukuhuoneesta.

Taito halusi kävellä. Päädyttiin kirppikselle. Ostin värikkään termospullon, jotta voimme ottaa kahvia evääksi. Somalinainen onnitteli minua, että olin löytänyt niin kauniin termoksen. Taito osti tuliaisia. Sitten käytiin Remassa ostamassa eväitä. Ostettiin kalakakkuja. Taito meni Avant Gardeniin tekemään lettutaikinaa. Minä menin autolle ja aloin valmistella viimeistä esitystä. Löysin lompakon ja Rogerin kirjekuoren, jonka olin antanut hänelle eilen illalla. Sitten keksin, että televisio ei toimi. Soitin Rogerille, joka lupasi hoitaa homman. Kello on kolme. Taito tuli, ja keitettiin kananmunia. Nyt torkahdetaan vartiksi. Eipäs torkahdetakaan. Tron tuli puhumaan vierailustaan esityksessämme.

Kello on puoli neljä. Roger toi meille uuden telkun, jonka Hanna oli löytänyt kellaristaan. Hän myös soitti lompakon omistajalle, joka ilostui kovasti. Taito alkaa paistaa lettuja. Kaiken pitäisi olla valmista.

Neljältä teltassa oli 30 ihmistä ja koira. Kaunis alku täynnä hymysuita ja rauhallista hiljaisuutta. Taito lauloi surullisen laulun ja lyhyen iloisemman. Kerroin kuinka kaikki oikein alkoi sen seitsemän vuotta sitten. Sitten Taito lähti, ja minä kerroin onnellisesta menneisyydestäni, nykyisyydestäni ja tulevaisuudestani. Kahden sahaussession jälkeen seisottiin hirvipassissa. Lisää lettuja, tuubaa ja Tronin räppiä. Ihmiset aplodeerasivat. Mun burkha oli ok, kasetin huusi Per 50 Ruotsin kruunulla ja viidellä eurolla. Videon jälkeen telttaan astui Annikenin joulupukki. Jälleen kerran saimme kuulla norjalaisen joululaulun ja ihmiset saivat lahjansa. Tein päivästä yhteenvedon tavalliseen tapaan.

Terje alkoi kumppaninsa kanssa purkaa telttaa ja Anniken vei joukkoineen Avant Gardenin tavarat pois. Me pakattiin auto ja syötiin kalakakut. Hyvää. Startattiin Trondheimista 19.30. 790 km edessä. Vartin ja kolmen kilometrin jälkeen tankattiin autoon 42,72 l ja kanisteriin viisi. GPS ohjaa meidät eri reitille, joka vanhassa kartassamme näyttää tosi pieneltä tieltä. Seikkaillaan! Sataa ja on pimeä. 1. tunti 41 km, 2. tunti 100 km. Reittivalinta saattoi olla väärä mutta enää ei sada. 21.35 pysähdyttiin kymmeneksi minuutiksi. Taito kiinnitti ilmansuodattimen letkun, jonka muisti jääneen auki. Juotiin kahvit. Hieno termos ei pidä kahvia erityisen kuumana. Illan 1. hirvi. 30 km:n mittainen poronhoitoalue alkoi. 3. tunti 143 km. Kello on 23. Pysähdyttiin jälleen hetkeksi. 175 km:n jälkeen tankattiin 27 l ja tsekattiin öljyt. 4. tunti 184 km ja tultiin samalla Ruotsiin. Pidetään väsymystä loitolla ideoimalla seuraavaa juttua. Ehkä Taito voisi purkaa ja kasata Ladan moottorin ja minä voisin leipoa suklaakakun saman pöydän ääressä. Kuvaisivatko ne eri maailmoja? Ja mitä sitten? 5. tunti 251 km. Pysähdyttiin yöpuulle 00.50, 5 tunnin ja 20 minuutin ja 273 km:n jälkeen. Keskinopeus oli huimat 51,2 km/t.

122. päivä, 16.9.12

Herättiin kuudelta. Autossa oli kylmä, taivas selkeä. Aurinko nousee. Keitettiin kahvit, syötiin leipää. Aamuruuhka: kolme autoa on jo tullut

sieltä suunnasta, johon me pian lähdemme. Startattiin puoli 7. Auto sammui mutta käynnistyi onneksi heti uudelleen. Ympärillä levittäytyvä Härliga Härjedalen näyttää hienolta. Ollaan yöllä ajettu upeiden maisemien halki. 517 km edessä. Norjan joet olivat kapeita ja kohisevia, Ruotsin leveitä ja laiskoja. Toinen hirvi. 1. tunti 82 km. Uuden esityksen kehittely jatkui: Johdetaan moottorin pakokaasut läpinäkyvään palloon, joka nousee ilmaan. Jäähdytys- ja ilmanottosysteemi tuubasta ja/tai muista soittimista. Moottori posetiivina tai taikinan vatkaajana. Kasilta ohitettiin peräkärryllinen Lada Niva. Jos kokkaisi enemmän ja moottori söisi rypsiöljyä ja etanolia, joita molempia nautimme myös suun kautta. Taito sanoi, että etanolin kanssa läträäminen näyttämöllä ei varmaan onnistu joka paikassa.

Kolmas hirvi, tällä kertaa kuolleena ojassa tien vieressä, suolet ulkona. Vai kuvittelinko sen? Aloitin nimittäin aamun Terjen porkkanalla eli kahden sentin pullolla Underbergiä. Ohitimme Ruotsin keskipisteen Kårbölessä. 2. tunti 159 km. Ohitettiin asuntovaunuyhdistelmä. 174 km:n jälkeen tankkasimme 26 l. 3. tunti 220 km. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. On lämmin. Ohitettiin traktori. 4. tunti 298 km, paussi 10.55, 5. tunti 350 km. Ohitettiin peräkärry-yhdistelmä. Nukahdin hetkeksi. 6. tunti 438 km. Ohitettiin taas peräkärry-yhdistelmä. 477 km:n jälkeen tankattiin 26,18 l, tsekattiin öljyt. 7. tunti 491 km. Tultiin check-in-portille 14.10, tuntia liian aikaisin. Ollaan ensimmäinen auto jonossa. Yhteisajoaika 13 t, keskinopeus 60,8 km/t.

Päästiin laivaan 16.30. Hytissä kirjoitin päiväkirjaa puhtaaksi, ja Taito tutustui kaukolämmön saloihin. Käytiin saunassa, vaihdettiin vaatteet ja mentiin syömään. Ruuan jälkeen alettiin katsoa elokuvaa ”Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja”. Se vaikutti mielenkiintoiselta mutta pimeä elokuva pieneltä ruudulta pimeässä hytissä vaivutti meidät varttitunnissa uneen.

123. päivä, 17.9.12

Herättiin kelloon puoli ysiltä. Käytiin aamiaisella. Ajettiin laivasta ulos kympiltä. Taito parkkeerasi Mersun Töölön torille ja suuntasi jatkotutkintoseminaariin. Minä hyppäsin ratikkaan ja ajoin kotiin.

124. päivä, 21.11.12

Oltiin sovittu Mersun siivouspäivä marraskuulle. Se päivä koitti tänään. Tavattiin Taiton kanssa Helsingin rautatieasemalla puolilta päivin ja hypättiin Z-junaan. Mäntsälässä juna vaihtui Hiaceen ja ajettiin Kohisevaan syömään. Sitten uuden talon – Taito ja perhe on muuttanut omaan taloon, tosin muutto on hieman kesken; meijeriin muutto tapahtui ensi-illan alla syksyllä 2010 – kautta hakemaan Mersua meijeriltä. Samalla viskattiin Hiace täyteen uuteen taloon menevää tavaraa. Taito ajoi Mersua ja minä Hiacea. Jätettiin Mersu uuden talon pihaan ja ajettiin Hiacella kauppaan. Ostettiin hittipastan ainekset. Valitettavasti avokadot olivat pikkaisen kovia enkä antanut Taiton ostaa Salen viimeistä basilikaa, koska se näytti kurjalta. Mutta pasta maistui eritoten kun kaapista löytyi punaviiniä palan painikkeeksi. Movember-viikseni eivät vieneet kenenkään ruokahalua.

Ruuan jälkeen tyhjennettiin Hiace mutta Mersun tyhjentämiseen ei potku enää riittänyt. Sen sijaan mentiin Mersuun fiilistelemään. Siellä oli kosteaa mutta kaasulämmitys lähti kuin lähtikin pelittämään ja kaapista löytyi Trondheimin-reissulla ostetun punaviiniboksin pohjat. Sisäistä lämpöä. Mietittiin haikeina, onko reissut tehty. Fiilisteltyämme riittävästi lämmitettiin sauna. Uudessa talossa on niin mainio sauna ettei uima-allasta tule ikävä. Päätimme illan kupitteluun ja kilohailileipien syöntiin keittiössä muuttoroinan keskellä.

125. päivä, 22.11.12

Aamulla oli kankkunen. Maitokahvi ja turkkilainen jugurtti jäisten mustikoiden ja saksanpähkinöiden kera maistui hyvältä mutta päänsärkyä se ei poistanut. Kannettiin Mersun kamat ullakolle: mun tossut, kirjahylly, patteri, lakana, makuupussit, huovat, jakkara, tarjoilukärry, levysalkku ja -laatikko, tv-taso, metsurin kamppeet, karhu, pleikkari, lakupurkki, päiväkirjakokoelma, hehkulamput, mikkiständit, induktioliesi, keinumatot, pyöreä matto, kitaravahvistin, vedenkeitin,

roskis, taikinasangot, kitara ja ständi, paistinpannut, saha, mankka, kaasukeitin ja patruunat, tussit, jalkapallo, kaksi kirjaa, astiat, sahapukit, t-paidat, burkha, joulupukinkamat, jalkalamppu, sahauspölli, kahvipannu, lettuastia, vesikanisterit. Tillin homeiset kengät päätyivät roskakoriin. Taito pilkkoi vanhan keinun lämpökattilaan sopivaksi. Penkin alla olleesta fleece-huovasta löytyi hiiren pesä. Taito näki myöhemmin hiiren kipittämässä autossa. Tuhottiin sen koti. Saatuamme Mersun tyhjäksi oikaisin hetkeksi ja jätin Taiton tyhjentämään auton vessaa. Se ei ole mieltä ylentävää puuhaa, joten ajattelin ettei se parantaisi olotilaani. Taito selvisi hommasta hienosti yksin.

Kohisevan lounas paransi pääni. Ajettiin meijerille ja lastattiin auto täyteen. Takaisin talolle tyhjentämään auto. Sataa tihuutti. Lopuksi kuivauskaappi Ilonan työhuoneelle. Sitten Lempi tarhasta ja Helmi koulusta. Pia tuli vahtimaan tyttöjä, ja me ajettiin jälleen meijerille nokkakärryjen kanssa: pesukone, suuri tilpehöörilaatikko ja pihakeinu. Puhtaat vaatteet kuivausrummusta mukaan. Uudella talolla puita kattilaan ja sauna lämpiämään. Näkkäriä ja voileipää. Tyttöjen kanssa saunaan. Kiukaalla kuumeni Taiton ja tyttöjen herkku – hiillosmakkara. Nyt on hiljaista: puhtaat ja kylläiset tytöt menivät nukkumaan, Taito lukee Lempille ja minä kirjoitan tätä. Mersusta pitää vielä muistaa katkaista lämmitys ja sulkea kattoikkuna ja -luukku. Muistettiin ja tehtiin hiiriystävämme yöstä hiukan hankalampi virittämällä autoon kolme loukkua.

126. päivä, 23.11.12

Herätys seiskalta. Pikakahvia naamaan, Lempi haalariin ja ulos. Lempin päiväkodin kautta Mäntsälän asemalle, josta Z-juna Helsinkiin. Taito Musiikkitalolle opetushommiin, minä kotiin vapaan taiteilijan hommiin.

Taito tekstasi illalla että hiiri oli käynyt loukkuun pöydän alla. 127. päivä, 29.4.13

Taito tekstasi että Mersu läpäisi katsastuksen huomautuksitta!

128. päivä, 17.5.13

Aamuyhdeksän bussi Porvooseen josta toisella bussilla Pukkilaan jonne saavuin 11:15. Taito tekstasi että tavataan Kohisevassa joten söimme ensi alkuun varhaisen lounaan. Lounaan jälkeen mentiin ihmettelemään keittiö- ja kylpyhuoneremonttien tilaa ja etenemistä ja tyttöjen huoneen villiä tapettia. Sitten ajettiin Mersu ulko-oven viereen ja pakattiin esityskamat autoon. Metsurin vehkeet, telkkari ja jotain pientä uupuu vielä.

Pakkaamisen jälkeen nostettiin Taiton hieno karjalaisvene vajasta trailerille. Taito oli ostanut veneen juuri ennen isän kuolemaa ja ensimmäisen tyttären syntymää, joten vene ei ole vettä koskettanut. Se on viettänyt sisäelämää kahdeksisen vuotta. Ehkä ensi kesänä koetaan neitsytmatka.

Kello tuli neljä, ja mentiin hakemaan tyttöjä. Mersulla. Samalla reissulla kauppaan, josta päivällisainekset ja jätskit.

Ilona tuli. Me lähdettiin Taiton työhuoneelle hakemaan äänentoistolaitteita kunnan toritilaisuuteen seuraavaksi aamuksi. Palattuamme Ilona kipaisi Kohisevaan kuuntelemaan bluesia. Me jäätiin kokkaamaan. Tai siis Taito kokkasi ja tytöt ja minä leikittiin vankilaa: makasin tyynyillä ja peitoilla pehmustetussa nurkkauksessa enkä saanut liikkua. Syömään toki pääsin kun ruoka oli valmista. Ruuan jälkeen olikin iltapuuhien aika. Luin tytöille, Taito lämmitti saunaa. Uuden kodin sauna voittaa vanhan 6–0.

129. päivä, 18.5.13

Aamulla nousimme aikaisin, keitimme kahvit ja lähdimme torille. En tiedä, saiko Pukkilan kunta houkuteltua uusia asukkaita Taiton av-laitteiden vahvistamana. Sataa tihuutti. Roudattuamme Taito heitti minut Mäntsälään Helsingin-bussiin.

130. päivä, 8.7.13

Olimme Taiton kanssa yhteisellä reissulla Vienan Karjalassa. Se ei ollut Kymmenen matkaa -reissu. Tiemme erosivat iltapäivällä Kuhmossa:

Taito lähti ajamaan autolla koti Itä-Uuttamaata, minä jäin odottamaan lentokenttätaksia. Viidentoista tunnin matkustamisen jälkeen iltayhdeksältä kotona Helsingissä. Ajoin taksilla Tuijan ja Rikun kautta, josta poimin kyytiin kaksi edellisestä kyydistä jäänytta telttakeppiä.

131. päivä, 9.7.13

Soitin Taitolle. Soitin Seurasaareen ja sovin huomisen keikan pystytyksestä. Tulostin lakutekstit. Päivitin päiväkirjan.

Bussi saapui Pukkilaan puoli kuusi. Hävisin Lempille mölkyssä. Sitten ihmeteltiin kasvimaata joka oli villisti rehevä. Syötiin mansikoita, vadelmia ja retiisejä. Saunottiin ja syötiin Ilonan kesäkeittoa ja suuri, pyöreä, keltainen kesäkurpitsa, jonka Taito paistoi.

Ruuan jälkeen kauppaan. Siwassa ei myyty vehnäjauhoja kilon pusseissa eikä siellä ollut kuin 14 lakua. Salesta kilo vehnäjauhoja ja 16 lakua. Ajoimme Taiton työhuoneelle. Oven pielessä kukkaruukkuun tehdyssä pesässä kyhjötti neljä linnunpoikaa, ruskeita, vaaleapilkkuisia. Varpusenkokoisella emolla oli vaalea rinta. Työhuoneelta poimimme mukaan tuuban ja c-kasetin, jonka Korhosen Topi oli pyytänyt turkkilaisesta pitseriasta Orimattilassa. (Sitä ei tarvinnut käyttää, sillä autosta löytyi yksi uusi kasetti.) Sitten kokeiltiin Taiton ilmaiseksi saaman tulostimen ominaisuuksia ja à vot: kaksipuoleisia tuli!

Takaisin Taiton ja Ilonan luo. Televisio Mersuun. Auton jääkaappi ei suostunut käynnistymään. Mennään siis kylmälaukkumeiningillä. Emme löytäneet kylmäkalleja, joten panimme muutaman vesipullon pakastimeen. Metsurinkamat, tuuba ja teltta Mersuun. Mietitään miten huomenna kun teltta on märkä – säätiedotus lupasi reilua vesisadetta koko päiväksi. Tänään paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Kello on jo huomisen puolella. Pitää mennä nukkumaan.

132. päivä, 10.7.13, 39. esitys

Herättiin 6:45. Kahvia ja paahtoleipää. Pukkilassa ei sada vielä, nätti pilvipouta. Liikkeelle 7:35. Auto on täpötäysi. Pakko luottaa siihen että toukokuussa pakkaamassamme autossa on kaikki mukana. Tultiin

Seurasaareen ysiltä. Teltta oli pystyssä Antin aukiolla 10:20. Eikun sisustamaan. Puoliltapäivin huomasimme, että esitys-dvd oli jäänyt rikkoutuneen pleikkarin uumeniin. Sen tilalle lainatun soittimen pesässä oli Lostin 7. jakso. En katsonut mikä tuotantokausi. Tilasin taksin ja lähdin hakemaan vara-dvd:tä Vaasankadulta. Alkoi sataa tihuuttaa. Matkalla Taito soitti, että eilen ostamani pitkä rca-piuha oli väärä, uros-uros, kun piti olla naaras-uros. Mulla oli kotona 10-metrinen S-videokaapeli, mutta silloin kuva olisi mv eikä ääntä kuuluisi. Olkoon. Sade loppui. Teltalle saavuttuani huomattiin että S-videokaapelin välittämä kuva vain välähti tv-ruudussa ja muuttui saman tien lumisateeksi. Mutta dvd toimi.

Vietnamilaiset alkoivat soittaa Antin pihassa yhdeltä. Taito alkoi tehdä lettutaikinaa. Minä menin toimistolle tsekkaamaan kansallispukua ensi viikon keikalle, mutta ajattelin sitten että ehtii sen ensi viikollakin. Keitin kahvia. Keitettiin lettutaikinasta jääneet neljä munaa. Turistipariskunta kuvasi itsensä karhun kupeessa. Puettiin karhu jätesäkkiin. Syötiin munat. Paitsi että minä en syönyt. Taito toi kahvilasta kalaleivät ja se riitti. Ihana leipä. Lisää kahvia. Gongi-ryhmä tuli. Ja muut vietnamilaiset myös. Taito hyvästeli heidät lahjoilla cd-kokoelmastaan. Kello on 14:40. Sateen aavistus.

Käydessäni vessassa teltassa oli vieraillut isä ja poika, ja isä oli yrittänyt kaupata Taitolle videointipalveluja. Taito ei ollut ostanut.

Päätin etten keitä lisää kahvia ja astuin telttaan varttia vaille kolme. Atro oli tullut, ja Kimmo tuli mun perässä. Arja oli myös siellä. Meidän yleisöä! Vietnamilaisia oli myös tusinan verran, ja yksi haapavetinen perhe. Kahvia ja lettuja. Puolet viekuista läksi kellon tullessa kolme ja esityksen varsinaisesti alkaessa. Taito lauloi surullisen laulun ja Möllbergistä, joka on yksi mun suosikkeja. Katsottiin Matomatka ja paistettiin lisää lättyjä. Haapavetiset poistuivat mutta ulkomaalainen pariskunta tuli tilalle. Atron puhelin soi, ja odotin kunnes hän sai asian hoidettua ennen kuin kerroin elämästäni apurahataiteilijana. Sahattiin. Taito seisoi Hirvipassissa. Paistoin lisää lettuja Taiton alkaessa töräytellä tuuballa. Pari ihmistä ilmestyi lisää. Vietnamilaiset lauloivat uudesta vuodesta ja soittivat gongia. Huikea ääni. He lähtivät saman

tien menemään. Burkha-kasettia ei halunnut ostaa kukaan, joten ostin sen itse, ja lahjoitin joulupukki-Kimmolle. Toinen perhe, Taiton tuttuja, tuli juuri kun oli lahjojenjaon aika. Leppeä meininki. Ihmisiä tuli ja meni. Kolme katsoi jutun alusta loppuun.

Mutta tänään ei satanut! Teltta säilyi kuivana. Purettiin ja pakattiin rauhalliseen tahtiin, pestiin astiat ja pakattiin teltta. Startattiin Seurasaaresta puoli 8. Vietiin teltta Tuijalle ja Rikulle. Taito käänsi Mersun kohti pohjoista, minä hyppäsin 67:aan ja ajoin kotiin. Väsy.

133. päivä, 30.10.13

Tavattiin Pukinmäen Tectorissa puoli neljä. Uusien koneiden käyttöönotto on asia josta me kumpikaan ei tykätä. Sitä ikävä kyllä pitää vain tehdä tässä maailmassa vähän väliä.

Tectorista ajettiin Mäntsälän supermarketostoskeskukseen josta ostettiin punaviiniä, salaattitarpeet ja kalaa. Ostettiin myös tarjouksesta tummapaahtoista Juhla-Mokkaa, viisi euroa kaksi pakettia, ja kaikki lakut jotka löydettiin, 54 kpl. Taiton luona kokattiin, juotiin punaviiniä, humalluttiin, keskusteltiin elämän perusasioista, luettiin tytöille Eemeliä ja mentiin nukkumaan.

134. päivä, 31.10.13

Lempi herätti mut ennen kahdeksaa. Sanoi että ulkona on pakkasta, lätäköt jäässä ja maa kuurassa. Nousin ylös, menin kahvinkeittoon ja Taito lähti viemään tyttöjä kouluun ja päiväkotiin.

Sitten Taiton piti kirjoittaa yksi sähköposti mutta lopulta seisottiin ulkona Mersun vieressä. Ikkunat olivat jäässä ja männynneulasia kaikki paikat täynnä. Yhtäkkiä tuntui epätodelliselta että ajaisimme tuolla autolla kolmen viikon kuluttua Saksaan. Onneksi aurinko paistoi. Ensin nostettiin ulkopenkit pihalta vajaan jotta päästiin autoon. Siellä ei haissut pahalta. Käynnistettiin kaasulämmitys ja jääkaappi. Sitten nostettiin keinut ja telkkari ulos autosta ja kannettiin ne ullakolle. Sohvan tyynyjen alta paljastui jotain mustaa. Se oli kumma sillä mikään paikka ei ollut erityisen märkä. Nostettiin tyynyt ulos tuulettumaan, pestiin ja siiklattiin mustat läntit vähemmän mustiksi.

Kirjoitettiin puutelista. Mentiin sisälle juomaan kahvia ja kirjoittamaan pari sähköpostia.

Lounaan jälkeen palattiin autolle. Mitattiin rengaspaineet ja lähdettiin ostoksille Ori-Mattilaan – auto käynnistyi ensimmäiselle yrittämällä. Hyvä meininki. Hyvä meininki jatkui varaosakaupassa jossa koimme iloisen yllätyksen kun hyllystä löytyi Mersuun käypä öljynsuodatin. Sen lisäksi ostettiin 40 litraa öljyä ja kymmenkunta polttimoa sisävaloihin. Vielä Robbarista jauhesammutin ja kosteudenpoistaja. Rahaa paloi kiivaasti. Liikaa tulevaan palkkaan verrattuna. Takaisin Taiton pihaan kurvattiin neljän jälkeen. On kylmä ja pimeä mutta tunnelma ei ole enää yhtä epätodellinen kuin aamulla.

Istuimme pöytään syömään Taiton kokkaamaa pastaa. Lempi sanoi että olisi hassun hauskaa jos perheessä olisi kaksi isää ja yksi äiti. Ruuan jälkeen Taito heitti mut Mäntsälän asemalle.

135. päivä, 8.11.13

Olen keikalla Riiassa kun Taitolta tulee viesti että Mersu läpäisi katsastuksen huomautuksitta, että saadaan ajaa huhtikuun loppuun 2015!

136. päivä, 19.11.13

Harmaa päivä. Tulin Vuosaaren metroasemalle kolmelta. Taito kurvasi parkkipaikalle vartin yli. Ajettiin satamaan. Laivassa kymmenen yli neljä. Kotiuduttiin ja mentiin saunaan. Saunan jälkeen aperitiiviksi oluet ja sitten syömään. Mahat pullollaan kauppaan parfyymejä haistelemaan, uuh. Sitten syötettiin pelikoneille muutama euro. Nyt maataan hytissä tekemässä tilaa oluelle. Taito opetti mut laskemaan laskun viitenumeron ja muisti että aikojen alussa numeroin laskut vuosiluvun mukaan. Olin unohtanut tämän. Mutta Taito muisti koska oli ottanut käyttöön saman systeemin. Tarkistin asian ja olin luopunut vuosilukusysteemistä 2006. En muista miksi.

Baarissa tilattiin oluet, mutta telkkarista ei näkynyt jalkapalloa. Kuunneltiin naapuripöydän väittelyä jalkapallosta. Tilattiin toiset juomat ja juteltiin Taiton tulevasta opinnäyte-esityksestä. Sitten

telkkarista alkoi näkyä Saksan ja Englannin ystävyysottelu, ja tilattiin viimeiset juomat. Illan lopuksi katsottiin Zlatanin ja Ronaldon kukkoilua. Kumpi voitti?

137. päivä, 20.11.13

Herättiin kympiltä. Mentiin saunaan. Siellä oli mukavaa, koska oli valoisaa. Saattoi nähdä raapustukset löylyhuoneen ikkunan puitteissa: OLEG, RAGE, DYLAN, ZZ TOP. Meditoitiin porealtaassa puoli tuntia katselemalla teräksenharmaata merta ja maidonharmaata taivasta, horisontti oli pehmeä. Toisten löylyjen jälkeen vilvoiteltiin ulkona kannella. Satoi kevyesti.

Syötiin brunssia kaksi tuntia. Taito selitti mulle elokuvan äänisuunnittelun perusteita: on mahtava kuunnella selväsanaista eksperttiä. Brunssin jälkeen Taito jäi hyttiin loikomaan, minä tulin baariin kirjoittamaan tätä. Travemündeen on matkaa kahdeksan ja puoli tuntia. Maata ei ole näkyvissä.

Hytissä menin petiin ja suljin silmät. Taito kuunteli virolaista laulaja-viulisti Maarja Nuutia ja kirjoitti jotain omaa kamaa.

Päivällisen jälkeen hyppäämme jälleen sänkyyn. Kaksi ja puoli tuntia perille. Vähän jännittää ilman GPS:ää jota Taito ei löytänyt kotoa. Mulla on reittiohjeet läppärillä ja autossa on Euroopan Tieatlas vuosimallia 2001. Me selvitään kyllä!

Laiva saapuu Travemündeen ysiltä. Ajetaan maihin 20 yli. Auton trippimittarin lukema on 428930. Jee, ei sada! Eka tunti 74 km. Jee, kuu paistaa ja valaisee tietämme! Aletaan kuunnella Johanneksen ilmestystä Vesa Vierikon lukemana. Toinen tunti 77 km.

138. päivä, 21.11.13

Kolmas tunti 77 km. Edelleen kuu ja tähtitaivas. Pysähdyttiin tankkaamaan puoli yksi, trippimittari näyttää 429168. Dieseliä 32,4 l, öljyä pari litraa, jäähdytinnestettä muutama desi, bretzeln-naksuja, marsipaanisuklaata, Taitolle kahvia ja mulle tupakkaa. Matka jatkuu kohti Berliiniä, kuulokkeissa Marc Ribotin Silent Movies.

Berliinissä ajettiin hetkeksi harhaan mutta oikea reitti löytyi nopeasti ja pian nähtiin Dresden-kyltti. Berlin autobahn at night with Merc rules and rocks! Viidennen tunnin täyttyessä ollaan ajettu 327 km. 3:10 pysähdyttiin nukkumaan. Dresdeniin jäljellä 115 km, keskinopeutemme on ollut tähän asti 70 km/h.

Herättiin 7:20. Palelsi ja asento oli hankala. Kaapista löytyi murukahvia. Kaasulämmitys päälle ja kahvivesi kiehumaan. Rekat jylisee valtatiellä 13. Taiton lisättyä öljyä starttasimme 8:40. Dresdenin hotellin pihaan kurvasimme 10:20, kilometrejä mittarissa 503.

Hotellilla saatiin huoneet, syötiin aamiaista ja soitettiin Hellerauhun, minkä jälkeen painuin suihkuun ja petiin. Nyt tutkin karttaa, jolle emme mahdu, vilkuilen sähköpostit ja kirjoitan tätä eli multitaskaan.

Käveltiin Hellerauhun. Sataa tihuutti. Löydettiin Dana, joka näytti meille paikat. Teltan luona tavattiin myös Christian eli meidän teknikko. Teltta on pyöreä, puna-sininen sirkusmeininki joka veti naaman hymyyn saman tien. Se oli Helleraun takana ja sen alla oli harmaa solumuovimatto. Vieressä oli parkissa suuri asuntoauto jossa asuu joku pysyvästi ja parinkymmenen metrin päässä aitaus jossa aika ajoin käyskentelevät naapurifarmarin lehmät. Tämä on hyvä!

Jätettiin Christian ripustamaan lämmittimiä ja lähdettiin Danan opastuskierrokselle: keittiö ja suihku ja tietenkin itse Hellerau, huonekalutehtailijan sata vuotta sitten rakennuttama kokeellisen taiteen palatsi, joka on restauroitu uuteen uskoon koripallosalina toimimisen jälkeen. Syötiin teatterin pastaravintolassa. Sitten Taito puhui muutaman lauseen tv-kameran edessä teltassa. Ostettiin Danalta raitiovaunuliput ja ajettiin kaupunkiin. Luulin että Dresden olisi pommitettu tuusannuuskaksi toisessa maailmansodassa mutta se ei pidä paikkaansa ainakaan täysin: vanhassa keskustassa oli paljon vanhoja massiivisia rakennuksia. Annettiin muutama ropo haitarinsoittajalle mutta alikulussa laulaneelle oopperalaulajalle ei rahaa enää riittänyt. Käveltiin Neustadtiin syömään. Hyvää ruokaa, sympaattinen paikka. Neustadt on täynnä stencilejä, pitää palata kuvaamaan niitä joku päivä. Tänään oli hyvä päivä.

139. päivä, 22.11.13

Heräsin puoli ysiltä. Katson ulos hotellin ikkunasta enkä osaa sanoa, sataako vai ei. Märältä näyttää. Tänään siirrytään viettämään leirielämää. Mutta ensin syödään hotelliaamiainen, joka maistuu yhtä nuutuneelta kuin eilenkin; aivan kuin kaikki aamiaistarpeet olisivat nukkuneet paikoillaan koko yön.

Ajettiin teltalle ja parkkeerattiin Mersu sen viereen. Ne ovat nätti pari: kiiltävän punainen muoviteltta ja kalpea, sammaleinen, ruosteinen auto, joka näyttää siltä kuin olisi viettänyt muutaman vuoden järven pohjassa, kuten Christian sanoi nähdessään sen. Tyhjentäessämme autoa joitakin Helleraun ihmisiä kävi moikkaamassa meitä, kuten myös Ricarda, Lea ja Christina. Suunniteltiin pystytys ja pantiin hehkulamput paikoilleen. Asiat tapahtuvat hitaasti mutta tapahtuvat kuitenkin. Ei olla nähty keinutuoleja vielä mutta telkku on hieno.

Lounastettuamme henkilökunnan kanttiinissa, jossa Taiton pasta bolognese oli ryhdikkäämpi kuin eilen ravintolassa, jatkoimme pystytystä. Meillä on luultavasti pieni ongelma lähitulevaisuudessa, sillä meillä on vain satakunta lakua. Jos katsojia on kahdessa esityksessä enemmän kuin 100, me joudutaan ratkaisemaan tuo ongelma. Kello on neljä, ja alkaa hämärtyä. Yleisön istuimet ovat saapuneet, samoin meidän tavaramme ovat enempi vähempi löytäneet paikkansa. Selvisi että Christian ei tiedä mitä rocking chair tarkoittaa. Se on saksaksi Schaukelstuhl. Hän joka tapauksessa lupasi kaksi sellaista huomisaamuksi.

Viimein päästiin kauppaan. Lähin ruokakauppa on Lidl. Ostettiin lettutarpeet ja jotain myös itselle: Spätburgunder-punaviiniä (loistavaa!), Limburger-juustoa (hyvää!), jotain toista juustoa jota ei maistettu vielä, auringonkukkaleipää (hyvää), valkosipulivoita (paketti oli pieni ja viimeisen myyntipäivän lähestyessä alennuksessa; hyvää), vihreää salaattia (hyvää), makkaraa (Taito sanoo että hyvää), kinkkua (Taito sanoo että ok), omenamehua ja klementiinejä. Eli meillä oli herkkupiknik autossa.

Pikniköityämme menimme teatteriin kuuntelemaan Valituskuoroa ja katsomaan Hermanisin Pitkää elämää. 2003 ensi-illan jälkeen yli 350 esitystä. Pitkä matka. Esityksen jälkeen osallistuimme Latvian lähetystön järjestämälle vastaanotolle, jossa juotiin sektiä, punaviiniä ja Riga Black Balsamia, juteltiin, opittiin että monet kaupungin historiallisista rakennuksista on rakennettu aivan viime vuosina uusiksi kasasta kiviä, jotkut sanovat vanhaa keskustaa Disneylandiksi, pyydettiin Ricardaa ja Carmenia joulupukeiksi, he sanoivat joo, kuunneltiin norjalaista, Tom Waitsiltä paljon lainannutta bändiä. Tanssini Carmenin kanssa äityi villiksi: potkaisin pöydän juomineen nurin kantapäälläni ja kaaduin lattiaan, kuten Carmen myös. En muista milloin tultiin autoon nukkumaan.

140. päivä, 23.11.13, esitys nro 40

Heräsin ysiltä. Tänä yönä auto ei ollut kylmä, ei kuuma, vaan täydellinen makuusoppi. Suihkuun toimistorakennukseen johon Dana oli varannut meille pyyhkeitä. Autolle palatessa Taito oli keittänyt kahvia. Taito meni suihkuun. Ei paha, sumuinen aamu.

Aamiaisen jälkeen jammailimme hetken teltassa. Emme löytäneet yhteistä säveltä – yhtä riitasointua! Puutuolit ja -penkit näyttävät sympaattisilta. Keinutuoleja ei näy.

Puoliltapäivin ajoimme ratikalla Neustadtiin. Kuvasin stencileitä tunnin, ja Taito osti tuliaisia tyttärilleen. Lounas kalakauppa-ravintolassa Bischofswegillä, maittavaa. Paluumatkalla ostimme leipää, juustoa, lihaa, hammasharjan ja deodoranttia. Tultuamme teltalle saimme huomata että keinut olivat saapuneet! Mun oma näyttää riippumaton ja hämähäkinseitin yhdistelmältä. Teltassa on kylmä. Päivätorkut, 15:20.

Taito alkoi taikinatekoon neljältä. Minä keitän kahvia. Christian tuo tyynyt. Dana etsii kirjasiamme. Ricarda tulee joulupukkikouluun.

Ensimmäinen katsoja tuli puoli kuusi. Kuudelta teltta oli täysi, 50 ihmistä. Tarjoilu vei 20 minuuttia, mutta en tuntenut kiirettä enkä painetta. Kuten tavallista, Taito lauloi surullisen ja iloisemman laulun.

Katsottiin Metromatka. Kirjaset eivät saapuneet koskaan! Onneksi autossa oli laatikollinen ylijäämää Bastardista, kävin hakemassa ne. Siellä oli myös neljä saksankielistä kirjasta Pazzin peruja; niitä olisimme tarvinneet enemmän. Viimein luin kuinka kaikki alkoi niin monta vuotta sitten. Taito häipyi. Kerroin elämästäni apurahataiteilijana. Karhu sai ihmiset hymyilemään kuten aina. Ja Hirvipassissa niin ikään. Lisää lettuja, lisää lukemista, tuubaa. Keltainen kaveri tuli ja rokkasi. Huutokauppa tyssäsi ensimmäiseen tarjoukseen – kymmenen euroa. Matomatka. Punainen kaveri ilmestyi telttaan, Ricardan pukki näytti hieman kurjalta, mutta ihmiset lauloivat hänelle kaksi laulua. Lahjat, ja lopulta kerroin mitä tänään oli tapahtunut. Tänään kolmannes joi kahvia, kaksi kolmannesta teetä ja teenjuojijen enemmistö vihreää teetä. Lopuksi Susanna jakoi ihmisille kyselylomakkeet, jotka liittyivät hänen tutkimukseensa teatterikäännöksistä.

Esityksen jälkeen juteltiin Susannan kanssa. Sitten Anna tuli, Susanna lähti, ja siirryimme autoon. Joimme kulauksen viskiä. Toinen Anna ja Katja liittyivät seuraamme. Kuultiin että liettualainen bändi oli myöhästynyt lennoltaan ja että heidän konserttinsa alkaisi myöhässä. Teatteribaarissa juteltiin Annan ja Georgin kanssa, joita odotti seuraavan päivän muuttourakka, sitten Oliverin ja Tellervon kanssa. Päätimme illan O:n ja T:n kanssa autossa, yöpalana juustoa, leipää ja lihaa.

141. päivä, 24.11.13, esitys nro 41

Heräsin kympiltä. Nousin varttia vaille yksitoista. Suihku. Kahvia. Taito meni suihkuun. Aamiaista. Kirjoitin mitä eilen tapahtui. Aamulla ilma tuntui kirkkaalta mutta nyt sataa. On melkein keskipäivä. Aika siivota teltta ja pestä astiat.

Kahdelta kaikki on tehty, vain tiskikone jyrrää vielä. Nina ja Lea pistäytyivät, ja suunniteltiin kuinka päästään Berliiniin tänä iltana. Taito ajaa meidät sinne tuliterällä Volvolla. Sataa. Lounastettuamme teatterin ravintolassa tiskikone on lopettanut. Kupit telttaan, päät tyynyyn. Torkkujen jälkeen Taito teki taikinan. Piti käyttää leivinjauhetta, sillä sooda loppui eilen. Mietin huomaisimmeko eroa.

Keitän kahvia. Christian kävi ja sanoi oppineensa kaksi uutta sanaa, rocking chair ja fire extinguisher. Kymmentä vaille viisi. Juuri nyt ei sada. Taito alkoi paistaa lettuja puoli kuudelta. Kahvi on valmista. Teltassa on kylmempi kuin eilen. Hengitys höyryää.

Ensimmäinen vieras tuli 17:40. Kuudelta teltassa oli 40 ihmistä. Neljä ihmistä tuli vähän myöhemmin ja yksi peräti puoli tuntia myöhässä. Puolet joivat kahvia, puolet teetä. Kolme ei halunnut lettuja jotka olivat yhtä hyviä kuin aina ennenkin eli leivinjauhe skulaa! Taito lauloi melankolisen laulun, joka itse asiassa loppuu optimistisesti, toiveikkaasti. Sitä seurasi iloinen laulu. Kirjaset olivat saapuneet ja ne olivat oikeankokoisia A-vitosia. Jaoin ne ihmisille. Kerroin kuinka kaikki oli alkanut. Kerroin elämästäni apurahataiteilijana. Sahasin aikani mutten saanut mitään aikaiseksi. Taito teki jälleen kerran temput Stihlillään – karhu saapui telttaan! Sitten odotettiin hirveä; ihmiset reagoivat vilkkaasti. Burkha rokkasi kuten tavallista, tällä kertaa mulla oli oikea tanssityttö tanssimassa – Anna! Huutokaupan voitti Carmen vodkalla ja 1,27 eurolla. Sanoi maksavansa vodkan huhtikuussa kun tulemme hakemaan autoa. Eräs nuori mies halusi nähdä hirvivideon uudelleen. Anna-pukki tuli ja oli iloinen. Lauloimme saksalaisen ja suomalaisen syntymäpäivälaulun ja jaoimme lahjat. Viisi lakua jäi jäljelle. Esityksen jälkeen ihmiset viipyivät sangen pitkään syöden lettuja, ihmetellen Mersua ja ostaen muutamia levyjä.

Pakattiin auto tehokkaan nopeasti. Isossa asuntoautossa asuva herra työnsi päänsä auton ovesta ja kutsui meidät kylään. Yhtäkkiä olimmekin valmiita lähtöön, odotimme vain astioita joita Christian oli tiskaamassa, joten menimme käymään Karstenin ja hänen vaimonsa luona asuntobussissa. Uskomaton liikkuva koti, siellä oli jopa puulämmitteinen uuni. Kun tiskit oli pesty, parkkeerasimme Mersun, jätimme avaimet Karstenille, tekstasimme Christianille, hyppäsimme festivaalin valkoiseen sponsori-Volvoon ja starttasimme kohti Berliiniä puoli 11. Tähtitaivas kaartui yllämme, itäisellä taivaalla mollotti puolikas kuu. Ajettuamme muutaman kilometrin tällä hienolla autolla Taito sanoi, että matka sai hassun Nintendo-lopun. Parkkeerasimme hotellin pihaan puolenyön jälkeen, saimme huoneet, söimme Mersusta löytyneet ruuat, joimme lasillisen olutta ja hyvästelimme toisemme.

142. päivä, 22.2.14

Tänä iltana näin Maike Londin rahaa, taidetta ja politiikkaa käsittelevän luentoesityksen Ten journeys to a place where nothing happens. Hieno teos, hieno nimi!-)

143. päivä, 26.4.14

Herättiin mun luona puoli viideltä. Juotiin kahvit ja syötiin jugurttia. Bussi 620 lentokentälle. Turvatarkastuksessa oli säpinää mutta se sujui reippaasti. Kone Berliiniin lähti aikataulun mukaan 6:40. Berliinissä oli kaunis kevätaamu tai suomalaisittain jopa kesä. TXL Hauptbahnhofille. Tupakkaa ja vettä. Juna tuli Hampurista ja oli matkalla Villachiin. Onko Villach Itävallassa? Järjestäjä ei ollut ostanut meille paikkalippuja joten hetken olo oli kuin teini-ikäisenä interrailillä. Taito pänttää runolaulua: silmät seisovat päässä.

Saavuttiin Dresdeniin ennen yhtätoista. Kasin ratikka Hellerauhun. Mersu näytti kaukana pihan perällä tosi söpöltä. Tavattiin Anne-Kathrin joka ei tiennyt Mersun avaimista mitään. Ei hätää. Hän rupesi selvittämään asiaa ja me mentiin autoon ikkunasta. Autossa oli lämmin eikä siellä tuoksunut pahalta. Tarkastettiin öljyt ja jäähdytinneste. Kaadettiin viiden litran kanisteri dieseliä tankkiin. Taito huomasi että yksi takarenkaista oli tyhjä. Anne-Kathrin oli löytänyt avaimet mutta auto ei lähtenyt käyntiin – akut tyhjät. Löydettiin sähköä Karstenin bussin alta, Anne-Kathrin toi kelaroikan, pantiin laturi työhön ja mentiin syömään pastaa. Palatessamme autolle Karsten oli vaihtamassa bussiinsa akkua. Hän sanoi että Mersu on kevyessä lastissa, selviäisimme yhdellä renkaalla, Mauritaniassakin olivat aina ottaneet toisen paripyöristä irti jolloin auto ei jäänyt niin helposti hiekkaan kiinni. Tämä ei täysin vakuuttanut Taitoa.

Startattiin Helleraun pihasta 13:20. Kymmenen minuutin ajon jälkeen tankattiin 36 litraa autoon ja reilu viisi kanisteriin. Sitten ruvettiin tutkimaan ilmanpaineita. Tyhjän takarenkaan venttiilistä tai venttiilin varresta kuului sihinää. Vaihdettiin venttiilinvarsi. Pumpattiin rengas täyteen ja tarkastettiin muiden renkaiden ilmanpaineet. Ja jarruneste. Tien päälle 14:10. Nopeusmittari temppuilee. Nenään nousee

palaneen käryä ja tähyilemme takarenkaan suuntaan. Sitten palaneen käry vaihtuu rypsin tuoksuksi. Pantiin tulpat korviin. Kivat maisemat, kesäsää.

Ensimmäinen tunti 67 km. Pysähdyttiin tsekkaamaan tyhjä rengas joka oli säilynyt täytenä ja juotiin jätskikahvit. Poimittiin kyytiin kaksi nuorta liftaria, Magda ja Keczi, jotka kuuluivat porukkaan joka oli liftaamassa Münchenin, Zürichin, Montpellierin ja Barcelonan kautta Valenciaan. Toinen tunti 40 km. 16:40 satoi hetken. Saimme ihailla Mersun tuulilasinpyyhkimien suorituskykyä. Kolmas tunti 75 km. 17:48 ohitettiin hollantilainen rekka joka tuli P-paikalta. Se ohitti meidät 13 minuuttia myöhemmin: 1–1. Neljäs tunti 73 km. Pysähdyttiin tankkaamaan (32,89 l) ja lisättiin öljyä. Magda ja Keczi jäivät kyydistä tällä huoltoasemalla viitisenkymmentä km Nürnbergistä pohjoiseen. Viides tunti 42 km. Askartelin joulupukin lahjat ja c-kasetit. Puhuttiin esitys läpi. Kasilta alkoi sataa. Kuudes tunti 78 km. Sade loppui 20:20. 20:40 ylitimme Saksan korkeimman sillan, 185 m korkean Kochertalbrücken. On hämärää, aurinko on mennyt mailleen. Taito pursuaa esitysideoita: Elämän ihme, osa 1. Istutetaan siemen multaan ja odotetaan sen itämistä. Osa 2: Kana munii munan ja hautoo siitä poikasen. Musiikkiesitys kahdelle huilulle. Ensin mun pitää opetella soittamaan huilua. Sitten soitetaan joku biisi oikein hitaasti, 5 x 8 tuntia. Tämä äänitetään. Lopuksi soitetaan äänite pikana jolloin ilmoille kajahtaa joku tuttu, simppeli biisi. Neljäs hidas esitys: Mies viiltää veitsellä naarmun rintaansa. Esitys loppuu kun haava on parantunut. Seitsemäs tunti 75 km. 21:35 ohitetaan jalkapalloseura Hoffenheim 1899:n stadion. Perillä 22:20. Parkissa 22:35. 525 km, keskinopeutemme oli 64 km/h.

Ensimmäisenä meitä tervehtii Annika, joka on mainiolla tuulella kuten yleensä. Sitten paikalle juoksee Katja votkalasi kädessään ja hälyttää naisen joka siirtää BMW:tään jotta saamme Mersun parkkiin. Emäntämme Marion ilmestyy paikalle, ja toinen Katja. Nopea suunnitelma: ruokaa, juomaa, nukkumaan. Ruoka oli hyvää, juoma oli hyvää, vaikka pitkän matkan aiheuttama jalkojen tärinä söi juoman vaikutuksen. Harmi. Juteltiin monien suomalaisten kanssa ja joidenkin

muiden myös. Lopulta Marion opasti meidät hotellille. Kello on yksi. Ukkostaa.

144. päivä, 27.4.14, esitys nro 42

Herättiin kasilta. Syötiin aamiaista. Ei satanut enää. Utuiset, vihreät kukkulat molemmin puolin vanhaa kaupunkia näyttivät kauniilta. Tultiin teltalle ysiltä. Marion tuli myös. Vilkaistiin ensin Mersua. Kattoikkuna oli vuotanut kunnolla, pöydällä oli lätäkkö. Selvä, kuivataan lätäkkö ja korjataan ikkunan tiiviste myöhemmin, emmehän halua nukkua vesiputouksen alla. (Yöksi teemme pöydästä sängyn.) Sitten vilkaistiin telttaan. Siellä oli viileä tyhjyys. Alettiin miettiä miten asetutaan kodiksi. Harjattiin lattia, kannettiin teatterilta iso matto, keinut ja tv, autosta meidän omat roinat. Jälleen kerran jouduimme toteamaan ajan hampaan tehon katsoessamme pikku hiljaa rapistuvia tavaroitamme. Niinpä, kaikki tuhoutuu aikanaan. Marion toi hedelmiä, suklaata ja lettutarpeet. Teknikoita pyrähteli kysymässä tarvitaanko me jotain. No, jos saataisiin kumimatto auton ja teltan välissä menevien kaapeleiden päälle. Sitä emme koskaan saaneet mutta auton moottorin alle joku oli pannut pahvin öljytippojen pelossa. On keskipäivä, emme ole vielä valmiita, mutta nyt juodaan kuppi kahvia autossa ennen kuin jatketaan. Joimme kupit kahvia mutta jatkamisen sijaan menimme teatterille toiselle aamiaiselle, jonka jälkeen viimeistelimme settingin. Epäröimme vähän kolmatta tuoliriviä mutta se toimi, sillä ihmiset istuivat silti lähellä. Kello on yksi. Taito soittaa kitaraa. Naapurikahvila lainasi huovat! Heidelbergin huhtikuu oli ollut niin lämmin että Katja oli unohtanut huovat. Karen ja toinen Katja tulivat tervehtimään. Marion toi baarijakkarat ja kaksi keltaista ruusua.

Kolmelta, nokosten jälkeen, istuttiin autossa ja mietittiin että olisi tosi kiva hankkia pari litraa viiniä ja juustoa, ja yleisö saisi tehdä ei mitään keskenään teltassa kun me joisimme viiniä ja söisimme juustoa autossa. Lopulta Taito alkoi tehdä lettutaikinaa, ja minä keitin kahvia. Katja kävi, kuten myös Thomas ja Esa. Ja Mathias tuli puhumaan jutun videoinnista Nachtkritikiä varten. Yhtäkkiä auton altaan vesipumppu ei halunnut sammua. Mikähän sitä vaivaa? Kosketin sitä ja se sammui. Kaipasi ilmeisesti vähän hellyyttä. Kello on neljä ja aurinko paistaa.

Taito alkoi paistaa lettuja puoli viisi. Holger tuli ja selitin kuinka toimia joulupukkina.

Me tiedettiin että teltta tulee täyteen ja toivottiin että ihmiset alkaisivat valua nätisti sisään jo ennen viittä. Näin ei käynyt. Viideltä telttaan pölähti viisikymmentä ihmistä. Joukossa oli monta tuttua: Katja perheineen, Thomas, Karen ja Till, jonka kengät matkasivat mukanamme pitkän taipaleen ennen kuin heitimme ne menemään. Paljon kahvia, se oli loppua, vähän teetä ja lettuja. Induktioliesi kenkkuili. Kello oli 25 yli kun kaikki olivat saaneet jotain. Keinutellessamme ympärillä pelkkiä hymynaamoja. Taito improsi hautajaissävyisen laulun jonka sävy hukkui kirkonkellojen pauhuun ja katusoittajan saksofoniin. Mutta se oli hyvä. Katsottiin Matomatka. Taito ryhtyi lettujenpaistoon, minä jaoin yleisölle saksankieliset päiväkirjat ja kerroin kuinka kaikki oli saanut alkunsa. Sen jälkeen kerroin talvestani apurahataiteilijana. Sahaussessioiden tuloksena telttaan saapui jälleen kerran musta karhu. Hirvipassissa toimi hienosti vaikka unohdin ensimmäistä kertaa panna Hirvimatkan päälle. Liesi ei suostunut toimimaan joten luin päiväkirjasta otteen matkastamme Oldenburgiin. Taito tuubaili ja kertoi elämästään levymogulina. Burkha oli jees, kasetti meni vitosella joka päätyi yllättäen mun taskuuni piirrettyäni kasetinkanteen vihreän miehen. Taito saattoi sisään joulupukiksi pukeutuneen Holgerin joka ei meinannut saada sanaa suustaan. Ihmiset lauloivat ihanasti ja tulivat palkituiksi lakuilla. Lopuksi kerroin mitä tänään oli tapahtunut.

Esityksen jälkeen juteltiin tuttujen kanssa, Taito myi muutaman levyn, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin syömään parsaa Karenin, Thomasin ja Tillin kanssa. Parsasesonki! Myöhemmin päädyttiin vielä teatterille ja autoon Katjan kanssa. Katjalle Trondheimista mukaan tarttunut minipullo akvaviittia, Taitolle Katjan tuoma minipullo giniä ja mulle viskipullon pohjat. Kello ei ollut edes puoltayötä käydessämme nukkumaan. Sitä ennen pantiin auton akut lataukseen. Kaasulämmitin ei käynnistynyt.

145. päivä, 28.4.14, esitys nro 43

Heräsin kasilta. Noustiin ysiltä. Satoi vähän. Mentiin teatterille suihkuun. Sitten aamiaiselle läheiseen leipomoon. Palattuamme teltalle siivottiin se ja koottiin likaiset astiat Marionin pestäviksi. Tulin autoon kirjoittamaan tätä, ja Taito jäi pesemään induktioliettä ja pannua. Marion tuli. Juteltiin hetki eilisillasta ennen kuin Marion otti astiat ja painui tiskaamaan.

On miltei keskipäivä, mennään kävelylle. Käveltiin linnaan. Paljon rappuja, kauniit näkymät, uljaita puita. Käveltiin alas joelle. Ostettiin salamia, juustoa, leipää, voita ja viiniä. Palattiin teltalle. Joku pariskunta oli tuonut meille pullon viiniä ja postikortin kiitoksena eilisestä. Marion oli tuonut lettuainekset ja tiskatut astiat. Syötiin lounasta teatterin kanttiinissa. Taito otti vurstisalaatin joka näytti vaaleanpunaiselta spagetilta, minä sain ison kulhollisen kirsikkatomaatteja ja mozzarellapalleroita. Lounaan jälkeen valmistelin pukin lahjat. Puhuttiin suurista konserttikokemuksistamme. Vartin torkut. Kello on 16:20, lettutaikina on valmis ja kahvi keitetty.

Ihmisiä alkoi tulla jo puoli viiden jälkeen. Lopulta teltassa oli 45 hengen yleisö. Eilisen esityksen nähnyt Mathias tuli uudelleen, nyt ysikymppisen isänsä kanssa. Eräs nainen oli erityisen kärkäs: ”Hei, huomasitko minut? Haluaisin kupin kahvia?” Taito hallitsi induktioliettä paremmin kuin eilen mutta jostain syystä lettujen paisto sujui silti hitaasti. (Me rakastetaan kaasukeitintämme, mutta se on Saksassa liian vaarallinen!) Ensin juomapuoli, myöhemmin letut. Istuessani keinuun hymymeri ei ollut eilisenkaltainen mutta näin paljon sympaattisia kasvoja ympärilläni. Yleisössä oli myös kolme suomalaista! Tavalliseen tapaan Taito aloitti bluesilla ja lauloi sitten Möllbergin seikkailuista. Katsottiin Huvimatka. Kerrottiin kuinka kaikki alkoi ja paistettiin lisää lettuja. Kerroin elämästäni apurahataiteilijana. Sahattiin karhu. Seisottiin Hirvipassissa. Oltiin levymoguleita. Rokattiin burkhassa. Huutokauppa voitettiin koko lompakon käteissisällöllä joka paljastui reiluksi viideksi euroksi. Bonuksena saimme armenialaisen sim-kortin ilman PIN-koodia. Katjan joulupukilla oli viikset nenän päällä. Suomalaiset lauloivat Joulupuu on rakennettu ja ansaitsivat lakut kaikille. Lopuksi kerroin kuinka tämä päivä oli sujunut, mitä oli tapahtunut.

Esityksen jälkeen juteltiin ihmisten kanssa jonkin aikaa kunnes alettiin siivota. Marion ja Angelina huolehtivat astioista. Pakattiin kamat mutta jätettiin ne vielä yöksi telttaan. Mentiin autoon pohtimaan mitä tehdään. Marion tuli ja Angelina myös. Juotiin punkkupullo ja juteltiin sammakon syömisestä, Venäjästä ja hirven katseesta. Naiset lähtivät, me avattiin toinen punkku ja syötiin leipää, juustoa, makkaraa ja hedelmiä. Lyötiin päät petiin ennen puoltayötä.

146. päivä, 29.4.14

Havahduttiin molemmat ennen kuutta. Käytiin kusella ja pötköteltiin kahdeksaan. Taito meni suihkuun, minä keitin munia ja kahvia. Aamiainen autossa.

Liikkeelle puoli 11. Tankattiin saman tien 27 litraa ja etsittiin viinakauppaa jota ei näkynyt. Puoli 12 ohitettiin Georg Büchnerin syntymäkaupunki Riedstadt. Ensimmäinen tunti 50 km. 11:35 ohitettiin Darmstadt jossa tätini elää Marienschwestern-nunnana. Toinen tunti 80 km. Sataa. Taivas on tummanharmaa. Tuulilasi vuotaa oikeasta alakulmasta. Sataa kaatamalla. Tuulilasin tiiviste vuotaa monesta kohdasta. Sade loppui. Kolmas tunti 54 km. 13:16 poikettiin Alsfeldiin ostamaan kaljaa. Löydettiin kauppa mutta ennen kuin päästiin ostoksille poliisi pysäytti meidät. He sanoivat että automme kerjää hankaluuksia Saksassa. Vietettiin tunti kaupassa: 11 koria olutta (yksi alkoholiton kori), kaksi koria Bionadea ja yksi apfelschorlea (lapsille), kaksi pulloa Taliskeria. Kaupantekijäisiksi saimme kaksi säkkiä grillihiiliä ja olutlasin. Taiton piti käydä myyjättären kanssa pankkiautomaatilla kilometrin päässä, sillä kaupassa kävi vain paikallinen pankkikortti. Neljäs tunti 0 km, viides 69 km. 15:40 Kasselin kohdalla pieni ruuhkanpoikanen, madellaan hetki. Neljältä tankattiin 31,47 l ja tsekattiin öljyt. Taito söi napakan currywurstin ja minä vadelmaviinietikalla huuhdellun parsa-salaattiannoksen. Kahvit napattiin mukaan. Seitsemäs tunti 41 km. 17:40 autosta putosi pakoputki. Moottori olikin putputtanut jännästi koko reissun ajan. Olisi pitänyt kiristää liitoskohta. Kaikki rapistuu. Oltaisiin pärjätty mainiosti ilman tätä tapahtumaa. Autossa on entistä kovempi meteli. Taito työnsi korvatulpat entistä syvemmälle korviinsa. Kahdeksas tunti 75 km.

Aurinko paistaa, on lämmin. 19:10 pissa- ja tupakkatauko. Yhdeksäs tunti 70 km, kymmenes 68 km. Alkaa hämärtyä, aurinko laskee. Hampuri jää vasemmalle. 21:18 pysähdytään tankkaamaan 43 l. Lykin rahaa viisi minuuttia huoltoaseman vessan automaattiin mutta lopulta onnistun hankkimaan Travelpussyn! Siitä tulee seuraavan mahjong-illan miesten sarjan pääpalkinto. Yhdestoista tunti 59 km. Kaksitoista tuntia ja viimeiset 48 km tulee täyteen kun saavumme satamaan 22:25. Keskinopeutemme oli huimat 54 km/h.

Laivaan pääsyä odotellessa söimme Katjan tuomat voisarvet ja viinerit ja muita eväitä. Laivaan päästiin 23:45. Baariin. Baarissa juotiin pari olutta ja kehuttiin itseämme. Kello on puoli 3. Petiin.

147. päivä, 30.4.14

Kello soi kymmeneltä. Mentiin saunaan. Huomattiin että laiva ei ole sama kuin aikaisemmin, sillä porealtaan portaat olivat vasemmalla puolella. Saunasta brunssille. Lasillinen kuohuviiniä ja ruokaa. Aurinko paistaa, meri on kaunis. Iltapäivällä istuimme tunnin aurinkokannella auringossa. Taito sepitti runon lapsuudestaan ja lauloi sen. Joimme kahvilassa fransiskaanerit aperitiiviksi. Päivällisellä juteltiin naapureiden kanssa joihin oltiin tutustuttu jo brunssilla koska heille oli annettu sama pöytä kuin meille. Mies paljastui Mersu-ihmiseksi, joten juttelua jatkettiin myös päivällisen jälkeen aina valomerkkiin asti. Saatiin kutsu pajalle Montolaan joka sijaitsee Pieksämäeltä parikymmentä kilometriä Mikkelin suuntaan. Hytissä katsottiin showpainia ja biljardia ennen kuin painettiin päät petiin.

148. päivä, 1.5.14

Herätys kasilta. Aamiainen. Laivasta ulos 9:45. Kotona 10:15. Tuntia myöhemmin Taito tekstasi olevansa myös kotona. Iltapäivällä Taito tekstasi istuvansa perheen kanssa Mersussa kuuntelemassa musiikkia auton cd-soittimella. Se toimii! Miten lohdullista, kaikki ei ole muuttunut romuksi.

149. päivä, 28.5.14

Tulin Taitolle ja Ilonalle jo eilisiltana mutta oli jo myöhä. Tänä aamuna Taito herätti mut puoli kasilta. Kahvi oli kupissa, Taito ja tytöt pöydässä, Ilona nukkui flunssaansa pois. Tytöt päiväkotiin ja kouluun, ja me tyhjentämään Mersua. Kannettiin kosteutta kammoavat tavarat lämpimään ja muut kylmään vinttikomeroon. Siihen meni tunti. Kahville mietiskelemään seuraavaa siirtoa eli pihan autopalapeliä. Kahvin jälkeen kammettiin Ladan moottori, jota Taito oli käyttänyt esityksessään, Hiacesta Opeliin. Sitten Taito siirsi 508:n Sprinterin viereen ja Hiacen niiden eteen. Sprinterin ja vajan väliin jäi ruohonleikkurin mentävä polku. Ajettiin studiolle. Kammettiin Ladan moottori sisään. äänitettiin kaksikymmentä minuuttia mun huohotusta. Suunniteltiin virtuaalista ääniteatteria ja päätettiin tehdä apurahahakemus vasemmalla kädellä. Ajettiin lounaalle Kohisevaan – silakkapihvit oli bueno. Niiden jälkeen hyppäsin Helsingin bussiin. Kotiin ehdin viideksi.

150. päivä, 11.11.14

Heräsin ennen kahdeksaa. Harmaa, sateen ja tuulen piiskaama aamu. Metro bussiasemalle, bussi Porvooseen. Lyhyellä kävelyllä Porvoojoen varressa uneksin auringosta, sitten hyppäsin Pukkilan-bussiin. Perillä 11:15.

Taiton pihassa Taito ja Mauri makasivat Mersun alla kiinnittämässä pakoputkea. Se oli vähän hankalampi rasti kuin miltä saattaa kuulostaa, sillä Taito ei ollut saanut kaikkia tarvittavia varaosia. Mutta nämä kaverit ovat taikureita: Mersu oli lähtövalmis muutamassa hetkessä. Mutta me emme olleet valmiita. Ensin piti juoda kahvia. Sitten pakattiin auto. Sen jälkeen käytiin apteekissa ja kaupassa ja haettiin tuuba Taiton työhuoneelta. Kymmentä vaille kuusi startattiin tien päälle bensa-aseman kautta: 30 litraa dieseliä. Saavuttiin Lasipalatsinaukiolle 19:10. Vartija patsasteli siellä yksin mutta Kimmoa ei tarvinnut odottaa pitkään. Teltta pystyyn. Kaksisataakiloisten betoniporsaiden liikuttelu ei sujunut helposti mutta Kimmo oli mestari. Sitten tuli Kari joka osasi solmut. Teltta oli pystyssä yhdeltätoista. Tyhjennettiin auto telttaan. Sen jälkeen juotiin olutta ja venäläistä brandya ja syötiin leipää autossa Karin kanssa. Kari lähti, ja me

mentiin Balticin toimistoon vessaan. Vartija ratkoi sudokua teltassa. Pää tyynyyn varttia vaille yksi ilman että olisimme onnistuneet käynnistämään auton jääkaapin tai kaasulämmityksen, mutta sähköpatteri vörkki hienosti, ja teltta sai toimia jääkaappina. Leirielämää Helsingin ytimessä!

151. päivä, 12.11.14, esitys n:ro 44

Heräsin kasilta. Nousin ysiltä. Ympärillä valtava melu. Vartija sanoi että yö oli ollut tosi tylsä, mitään ei ollut tapahtunut. Nyt joku rakensi jotain raskaalla kädellä jossain lähellä. Aurinko paistoi, + 7 astetta. Kroppaa särkee. Yö oli kyllä ihan jees.

Taito herää ja kysyy, miksi jotkut kuvanveistäjät veistävät karhuja ja toiset peniksiä. Keitän kahvia ja puuroa aamiaiseksi. Sen jälkeen lähetimme yhtä tviittiä puoli tuntia. Kello on puoli yksi. Teltta alkaa olla kunnossa. Lämmittimet ja huovat puuttuvat. Käyn kotona hakemassa lakut ja c-kasetit. Palattuani mentiin lounaalle. Sitten shoppasin lettutarpeet. Teltalla Taito teki lettutaikinan, kun taas minä askartelin joulupukin lahjat. Kimmo ja Matti asensivat telttaan lämmittimiä, mistä syystä sähköt menivät vähän väliä poikki. (Myöhemmin Taito keksi että osa lämmittimistä oli rikki.) Hanna pyörähti kylässä ja otti Instagram-kuvan. Hän lupautui joulupukiksi. Vanessa toi päiväkirjat. Varttia vaille viisi. Kiirettä pitää.

John tuli ensimmäisenä. Häntä seurasi 40 ihmistä. Mukava porukka. Oltiin iloisia. Sitten Taito lauloi surullisen laulun, joka teki minut surulliseksi. Iloisempi laulu sai minut iloisemmaksi. Videomatka. Kuinka kaikki alkoi. Nyt juon Evan tuomaa kuohuviiniä enkä muista enää mitä muuta esityksessä tapahtui. Hanna oli mainio pukki. Kasetti myytiin kolmella halauksella. Taito myi yhden cd:n. Akseli ilmestyi paikalle kun avasimme viinipullon. Loistava ajoitus. Vartija tuli myös, ja Taito paistoi hänelle lettuja. Kasilta meitä on teltassa neljä: Taito, Eero, vartija ja minä. Paistetaan lettuja, juodaan kahvia ja viinin loput. Sitten istuttiin tunti autossa Eeron kanssa jutellen hautajaismusiikista. Kuten can-canista. Lähdin katsomaan merta.

Myöhemmin tavattiin Taiton kanssa festariloungessa. Puhuttiin Annikan, Maiken ja Christopherin kanssa. Autossa söimme leipää ja juustoa ja joimme yömyssyn. Petiin yhdeltä.

152. päivä, 13.11.14, esitys n:ro 45

Kello soi kasilta. Vartija oli muuttunut yöllä naiseksi, ja hänen autostaan oli tullut pyörä. Vuoronvaihto oli tapahtunut kuudelta. Yö oli ollut rauhallinen. Kahvin ja puuron jälkeen pyöräilin kotiin esittämään Juha Valkeapää 50 yearsiä.

Takaisin teltalla puoli kolme. Poissa ollessani Taito ja Eero olivat soittaneet autossa. Taito sanoi kahdesti, kuinka verraton harjoittelupaikka Mersu oli. Ylpeä autonomistaja! Ja hän oli saanut jääkaapin päälle. Sää on kylmempi, tuulisempi kuin eilen. Lisälämppärit eivät olisi pahasta. Taito yrittää korjata niitä joita meillä on mutta onnistuu vain katkaisemaan sähköt Driesin installaatiosta. Keinuvaa keijua alkoi paleltaa, hupsista.

Kello on neljä. Nyt olisivat tehotorkut poikaa. Kello on viisi. Kaikki on valmista. Kimmo toi rakennuspuhaltimen: teltta tuntuu lämpimämmältä. Ihmiset alkoivat tulla 20 yli 5. Viisikymmentä ihmistä sai teltan tuntumaan täydeltä. Täällä on kuin saunassa, kaksi venäläisleidiä sanoivat ja riisuivat takit. Esitysraportti: Enemmistö joi kahvia. Sven voitti huutokaupan viidellä eurolla. Juha oli pukki jota Taito pussasi. Kunto- ja Matomatkat. Paljon lettuja. Esityksen jälkeen ihmisillä ei ollut kiire mihinkään. Heidän lähdettyään lopulta siivosimme vähän. Saara pistäytyi, vartija tuli, ja me lähdettiin päivälliselle turkkilaiseen Aniin, jossa ideoimme uutta esitystä – Ville ja Valle, karaokekuninkaat!

Festivaaliloungessa törmättiin moniin tuttuihin: Tilmann, Maike, Anna, Annika T, Eva, Hyde, Annika Ü. Irina kutsui meidät paikalle huomenna kello kymmeneksi, luvassa olisi synttäri-flashmob. (Sori, Irina, ei ilmestytty paikalle.) Poistuttiin aikaisin nukkumaan. On kylmä. On keskiyö.

153. päivä, 14.11.14, esitys n:ro 46

Kello soi 8:30. Samanlainen aamu kuin eilen: ulkona kävelevät ihmiset näyttävät samanlaisilta kuin eilen. Ja siltä että on kylmä. Puuroa ja kahvia. Pyörällä kotiin tekemään Juha Valkeapää 50 yrs. Takaisin teltalla kahdelta. Taito oli tiskannut ja tehnyt lettutaikinan. Viimeiset säädöt ennen kuin alan keittää kahvia. Taito kertoi että koko iltapäivän ympäristö oli ollut täyttä möykkää. Mutta nyt piippua korjannut nosturi oli hävinnyt, eikä katupora laulanut enää. Vain Driesin muezzin lauloi silloin tällöin. Teltta oli lämmin.

Kello on kolme. Olemme valmiita. Mikko tuli, hikisenä 15 km:n pyöräilystä. Hän vaihtoi vaatteet. Tero tuli mutta pyörähti saman tien takaisin ulos – tupakalle. Johanna myöhästyi vartin. Olimme iloisia nähdessämme hänet. Metromatka. Burkha rokkasi kahden euron arvoisesti. Kuulimme norjalaisen joululaulun. Suomalaiset pysyivät vaiti. Päätelmä: norjalaiset ovat rohkeampia kuin suomalaiset. Yhteenveto: 40 ihmistä, mustaa kahvia ja lettuja, Akseli tirkisteli sahaamistani mutta auttoi meitä purkamisessa. Ennen purkua juteltiin Teron, Tapanin ja Virpin kanssa. Kari tuli auttamaan meitä jälleen! Leiri oli tyhjä 19:15. Taito käynnisti Mersun ja suuntasi kotiin. Minä istuin jonkin aikaa festaritoimistossa miettimässä mitä tekisin, kunnes hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kotiin. Ehkä tämä oli viimeinen matkamme.

154. päivä, 19.11.14

Olimme sopineet tyhjentävämme Mersun tänään iltapäivällä, jäisin Pukkilaan yöksi ja tulisin Taiton kyydissä Helsinkiin huomenaamulla. On iltapäivä. Taito ei vastaa puhelimeen, tuli tekstari ”tuu msälä”. Kävelen Pasilan asemalle. Taito soittaa matkalla ja kertoo olleensa koko päivän sijaisopettajana Pukkilan koulussa. Ei sen kummempaa katastrofia, vain ikuinen rahapula.

Juna Mäntsälään jossa hyppään Taiton Sprinteriin. Ajettiin hakemaan Lempi ja tiputettiin tyttö kuviskerhoon. Kahvit Ilonan kanssa. Helmi tuli kotiin koulusta ja kertoi että Taito oli mahtava opettaja. Vihdoin ryhdyttiin tyhjentämään Mersua, mihin puuhaan Lempi yhtyi tultuaan kotiin kuviskerhosta. Tunnissa auto oli tyhjä ja vesikanisterit tyhjennetty. Syömään. Seiskalta Taito lähti kahvakuulaan, ja minä jäin Lempin

kanssa pitämään taloa lämpimänä. Ilona toi kirjastosta uuden Puluboin, jota aloin lukea Lempille. Hauska kilja. Helmi tuli käsityökerhosta, ja Ilona vei tytöt nukkumaan. Taito tuli jumpasta, ja joimme vähän viiniä. Lämmin ilta.

155. päivä, 20.11.14

Lempi töräytti minut hereille trumpetillaan. Taito oli keittänyt puuroa ja kahvia ja sanoi että oppilas oli perunut – laiskajaakko – ei tarvitsisi mennä Helsinkiin. Viskasimme Lempin päikkäriin, Helmin kouluun, ja Taito ajoi minut Mäntsälän asemalle.

Iltapäivällä Taito soitti, oli käyttänyt Mersun katsastuksessa. Raidetangon pää piti vaihtaa, pari reikää korissa paikata ja moottori pestä, koska se oli niin likainen ettei öljyvuotojen paikantaminen ollut mahdollista. Taito oli tilannut raidetangon pään saman tien, se tulisi huomisaamuna Lahteen, ja aikoi ryhtyä pesemään moottoria. Ehkä korin reiätkin saisi hitsattua, muttei tänään sillä Ilona olisi illan poissa, mutta ehkä kuitenkin ennen sunnuntaina alkavaa Vietnamin-matkaa.

156. päivä, 22.12.14

Taito tekstasi että Mersu leimassa 2.5.2016 asti! Hyvää joulua!

Matkat

Heidelberg, Heidelberger Stückemarkt

27.-28.4.2014

Nordwind, Hellerau, Dresden

23.-24.11.2013

Seurasaari, Helsinki

10.7.2013

Bastard, Trondheim

13.-15.9.2012

Baltoscandal, Rakvere

5.-7.7.12

Kesäkatu, Viiala

16.6.2012

Göteborgs Dans & Teater Festival

23.-26.5.12

PAZZ, Oldenburg

21.-29.4.2012

brut, Vienna

January 19-21, 2012

Spielart, Gasteig, Munich

November 18-23, 2011

Homo Novus, Esplanade Park, Riga

September 7-8, 2011

Runoviikko, Kauppatori, Kajaani

July 8-9, 2011

Baltic Circle, Sepänpuisto, Helsinki

November 17-21, 2010

YHTEYS

Juha Valkeapää
juha.valkeapaa(at)nbl.fi

Esityksen ovat tuottaneet: